SomeFrenia

tuhat seuraajaa

tunnet olevasi haluttu

yksi seuraaja

ja tunnet olevasi uhattu

- stalking with strangers

c/IsoLate

Selite: Tätä jaksan aina hämmästellä :D 

MuttaMutta

Siihen aikaan, kun muut keräilivät jääkiekkokortteja, minä harrastin kruunukorkkeja. Minulla oli monta punaista, joissa oli hieno karhun kuva ja myös niitä, missä oli kaksi miekkaa pitelevää kättä ja niiden yllä kruunu – sanoin niitä ”ritareiksi”.

Kerran löysin pihalta sellaisen, missä oli kaunis lintu ja teksti WOODPECKER. Olin kyllä katsellut videolta Nakke Nakuttajan seikkailuja, mutta minusta tuo korkissa oleva lintu ei näyttänyt yhtään samalta. Se oli paljon kauniimpi. Talletin sen erikoispurkkiin.

Erikoispurkissa oli myös Kinder-munasta saatu kilpikonna, joka oli munankuoressa. Meillä tehtiin monesti nakkimunakasta ja kun ensimmäistä kertaa päätin kirjoittaa kirjan (noin viisivuotiaana), lisäsin tarinaan nakkeja ja munia. Ja jättiläisen. Ja se kuului näin:

”Oli kerran vanhus tero oli metsässä pupu ja vanhus oli jo aikonut lähteä metsää

n kun alkoi tulla lunta mutta mutta jänistero tuli jo talven armoilta ja pyysi nyt häneltä olisiko hänellä yösiaa näin pikkuiselle hän sanoi näin on jos osaat olla hiljaa jojojoo jänis sanoi koska hän pelkäsi että välkähtäisi veitsi mutta kun hän näki että ei välähtänyt veitsi hän asettuilevolle kun hän heittäytyi makaama asentoon hän näki että kohta oli kuolta

va koska hän näki yhhyy nakin senniminen nakki oli kun yhhyy nakki mutta kun hän oli jo pelastnut

yhhyy nakin hän näki ike munan hän vapautti senkin mutta ikepä se muna antoi kuonoon

sitten kuului rysähdys vanhus olikin jättiläinen jakun jättiläinen kuuli ike munalta ja yhhyy nakilta että pupu oli kadonnut hän huusi niin kovaa että koko maapallo kaikui pupu pelästyi sitä huminaa

mutta mutta kun hän näkiettä ukko joka kajautti olikin hyvä mutta kun hän heräsi han oli kotona

loppu hyvin kaikki hyvin”

En vielä silloin ollut kovin hyvä välimerkeissä - kuten näkyy. Ja draaman kaarikin oli ehkä liian jyrkkä herkälle lukijakunnalle, mutta mutta päätin jatkaa kirjoittamista vastoinkäymisistä huolimatta. Ehkä siitä johtuen opettajani myöhemmin turhautuivat, kun en piitannut kymmenen sivun rajoituksista, vaan jatkoin tarinaa aina hamaan takakanteen asti. Kenties pohjalla oli kauhuakin, etten ehtisi tyhjentää päätäni tarpeeksi nopeaan tahtiin ja se loppuisi. Kesken.

Näin vanhempana sitä pohtii, mihin tuo periksiantamattomuus on kadonnut. Ehkä syy on siinä, että kukaan ei enää juo lasisista pulloista ja hampaat säilyvät ehjempinä, kun ei tarvitse avaajan puutteessa keksiä, millä korkin saa irti. 

Niin tai näin. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

c/IsoLate

Selite: OriGINal :D

Meditaatioharjoitus

Asetu vakaaseen risti-istuntaan ja sulje silmäsi. Tunne kuinka verenkiertosi asettuu hiljalleen ääreisosista produktiivisiin ruumiinosiin. Lämpö kerääntyy solar plexukseen ja voit ehkä tuntea navassasi jonkinlaista haamukipua suoraan elämäsi alkumetreiltä. Anna tunteiden liikkua vapaasti, mutta pidä ne omana tietonasi. Tunne hiljaisuus ympärilläsi, olet yksin.

Hengitä syvään ja aisti ilmassa leijuva sankka eteerisyys.

Tunnustele jokaisella värekarvallasi niiden väkivaltaisia nyansseja – onko niissä jotain tuttua? Aamuruuhkassa aistittu halpa partavesi…mummon kamferitipat, kloroformi, eetteri…

Hengitä muutaman kerran oikein syvään sisään ja ulos, sisään ja ulos…noin.

Tässä vaiheessa saatat tuntea jonkinlaista sähköistä sirinää alaraajoissasi. Anna tunteen olla niin kuin se on. Hyvä.

Nosta nyt oikea kätesi sydämen päälle ja tunnustele sen rytmiä. Aisti kuinka sykkeesi hiljalleen hiipuu ja katoaa…

Keskitä nyt mielesi ruumiisi yläosiin. Nosta molemmat kätesi ja aseta etusormet korvakäytäviin. Älä työnnä niitä liian syvälle. Kuuntele, kuinka sisäinen huminasi kasvaa. Se on hiljaisuus.

Tässä vaiheessa saatat tuntea pientä huimausta, mutta jalkasi eivät enää tunne mitään.

Hengitä nyt syvään sisään ja ulos.

Kun sanon ”Pöö!”, olet jälleen tässä hetkessä. Voit avata silmäsi.

Selkääsi särkee.

c/IsoLate

https://www.rakkausrunot.fi/sites/rakkausrunot.fi/files/audio/meditaatio.mp3

DissosinHississä

hissi ei mennyt ylös asti

olisi pitänyt uskoa kylttiä

että ei yli kahdeksaa henkilöä kerralla

täällä me nyt istutaan keskenämme

                                minä ja minä ja minä ja minä

                 ja minä ja minä ja minä ja minä

ja kaikkia ahdistaa

kun ei keksi oikein mitään puhuttavaakaan

päässä pyörii ajatus

riittääkö happi

kas - seinässä on nappi

jos avaan sen

löydänköhän sieltä ihmisen

    

 kuka voisi auttaa

                     Huhuu?

 Kuka puhuu?

Onko siellä ketään?

C/IsoLate

Selite: Meistä on moneksi, ja ei kun menoksi!

Läsnä

joskus on hankala pyytää apua

kun ei tiedä itsekään mihin sitä tarvitsisi

pyykit on pesty

tiskiallas kiiltää

eikä ruumiskaan haise ihan kuolemalle

voisitko ojentaa hetkeksi kätesi

vaikka en ole ennustaja

uskon että löytäisin sieltä vastauksen

c/IsoLate

Selite: Tämä maailma tarvitsee läsnäoloa <3

HoroSkooppisuus

käärmeet imartelevat

siinä missä apinat tanssivat

kukkoina tunkiolla

kasiraidan soittaessa Tiikerihaita

ei auta edes pakkopaita

kun rotatkin jättävät tämän uppoavan jollan

silti jollain säteilee vielä hetken polla

                            kas siat tuolla

miettivät ankarasti mitä askarrella eteen tippuvista helmistä

kun lahjat eivät riitä olla

lahjakas                                  annetaan paketti handuun takas

                                rakas

uhraisimmeko vuohen saaden paremman ensi vuoden

                             mitä luulet

otetaanko yhdessä härkää sarvista

onko sille edes tarvista

                   tässä elämässä joka laukkaa nopeasti ohi jäniksen selässä

välittämättä hevon paskaa

siitä mihin kalikka kalahtaa huomenna

                  kun koirat haudataan yhdessä monttuun

auki

                      oloon kyllä tottuu

näin sanoi lohikäärme istuessaan aarteensa päällä

ja mietti: ”Kalleintaan ei passaa jaella täällä”

c/IsoLate

Selite: Sisältää ehkä ripauksen hienovaraista roustausta (mitään en myönnä) :D

SkeittiParkinLaidalla

spottaan graniitissa graffitin

ja tuntuu, etten enää tahdo ymmärtää

sen sanomaa

täytyisi kai opetella lukemaan uudelleen

kuvia

mutta en tahdo enää kumarrella

tässä iässä liian syvään

puutuneiden polvien

tehdessä tilaa uusille vitaalisemmille

kadut on muutettu valaistuiksi puistoiksi

turvallisuussyistä

kulmista hiottu pahimmat särmät

Mohsin asteikolla sijoitun kai itsekin jo

jonnekin kipsin ja kalsiitin välimaastoon

sisäistän stromatoliitin mielentilan

elävänä fossiilina

tägeistä on kadonnut kapina

risuaitojen pystyttämisen jälkeen

jokainen meistä voi saada viisitoistaminuuttisensa

poistumatta kotoaan

otan taskustani permanenttitussin

piirtääkseni viikset

hypoteettiselle hymiölle

etsien kasvoja kahvikupin pohjalta

puhua itsekseen

tästäkö se alkaa?

c/IsoLate

Selite: Miten vanhaksi ihminen voikaan tuntea itsensä kävellessään skeittirampin ohi? Ei enää näillä luilla :D