Kävin haudalla viemässä kynttilät
lämmitelläkseni hetken käsiäni
heidän käsissään, joihin olin niin monta kertaa uskonut
elämäni alkutaipaleella.
Kiitos siitä.
” Ehkä tarvitsisin vieläkin jonkun neuvomaan
siitä miten pukeutua paremmin. Mitä luulette?
Onhan sentään jouluaatto ja minä roisto kuljen takissa,
joka sylkee täytettä joka saumasta. Mutta muuten menee ihan hyvin. ”
***
Kotona upotin käteni kuumaan veteen ja säikähdin tuskaa, kun sormeni yhtäkkiä
muistivat, mitä on kipu. Se kipu, johon ei lääkkeet tai laastarit auta.
Lapsena palellutin niin usein itseni, että nykyään saunassa käyminen on yhtä kihelmöintiä.
Muistot elävät iholla pidempään kuin missään muualla.
Kahvia juodessa minut valtasi yhtäkkiä suuri tarve toivottaa joulua jollekin tuntemattomalle.
Mietin pitkään kenelle soittaisin.
Minulla on paljon numeroita päässäni, mutta niillä on inhottava taipumus epäjärjestykseen.
Suurin osa niistä on desimaalilukuja, kuten 96.7. Groove is in a heart, 4evah <3
Tartuin puhelimeen, mutta sekoitin epähuomiossa Kriisipuhelimen ja Joulupukin kuuman linjan
numerot. En päässyt läpi (kumpaankaan) ja näin ollen säilytin kasvoni tänäkin vuonna
piilossa maailmalta. Ja hyvä niin.
***
Tunnelman vuoksi sytytän suitsukkeen palamaan. Mirha oli loppu lähikaupasta,
mutta ostin punaisen omenan ja maalasin sen akryyliväreillä kultaiseksi.
Nyt se loistaa kilvan malvanvärisen lepakkovalonauhan kanssa
kaktuksessa, johon ne ripustin tuomaan tähtitaivaan tunnelmaa ennen iltaa,
kunnes on tullut aika taas avata
uusi purkillinen maukasta hernekeittoa.
Ehkä tänään voisin lisätä joukkoon sinappiakin.
Juhlan kunniaksi.
c/IsoLate
