SkeittiParkinLaidalla

spottaan graniitissa graffitin

ja tuntuu, etten enää tahdo ymmärtää

sen sanomaa

täytyisi kai opetella lukemaan uudelleen

kuvia

mutta en tahdo enää kumarrella

tässä iässä liian syvään

puutuneiden polvien

tehdessä tilaa uusille vitaalisemmille

kadut on muutettu valaistuiksi puistoiksi

turvallisuussyistä

kulmista hiottu pahimmat särmät

Mohsin asteikolla sijoitun kai itsekin jo

jonnekin kipsin ja kalsiitin välimaastoon

sisäistän stromatoliitin mielentilan

elävänä fossiilina

tägeistä on kadonnut kapina

risuaitojen pystyttämisen jälkeen

jokainen meistä voi saada viisitoistaminuuttisensa

poistumatta kotoaan

otan taskustani permanenttitussin

piirtääkseni viikset

hypoteettiselle hymiölle

etsien kasvoja kahvikupin pohjalta

puhua itsekseen

tästäkö se alkaa?

c/IsoLate

Selite: Miten vanhaksi ihminen voikaan tuntea itsensä kävellessään skeittirampin ohi? Ei enää näillä luilla :D