- Sairanen! Onko Sairanen? Hyvä, käykääpäs sitten peremmälle.
- Kiitos, kiitos. Köh. Köh.
- No niin, istukaa vaan siihen vastapäätä. Minä tässä samalla vähän kirjailen tänne koneelle jotain ympäripyöreätä... Mikäs teidät tänne vastaanotolle ajoi?
- Taksi toi. Seksistä en muista, kun siitä on jo niin kauan aikaa.
- Seksistä?
- Niin. Ei tässä vietit ole pahemmin vieneet mihinkään, kun on niin kurja olo.
- Kyllähän se vetää mielen matalaksi, tuommoinen. Senkö takia tulitte tänne?
- En. Olen muutenkin ollut aina hidas syttymään. Paitsi silloin juhannuksena 1996, kun kellahdin melkein täysi tenupullo kourassa kokon reunalle ja trumpettihousujen lahkeet kärähtivät. Sen jälkeen siirryin porkkanamallisiin housuihin ja tajusin, että ne imartelevat vartaloani ihan eri lailla.
- Ymmärrän.
- Kun löytää sen oikean, ei halua enää palata vanhaan. Pätee myös farkuissa.
- Aivan. Mutta kertokaa toki, miksi olette tänään vastaanotollani? Minkä oireiden takia hakeuduitte lääkäriin?
- Pelkään kärsiväni.
- Niin mistä?
- En tiedä. Mutta arvelin tohtorin osaavan ottaa selvää.
- Eli teillä ei ole mitään akuuttia ongelmaa?
- Ei sitä koskaan voi tietää. Parempi varmistaa ettei vaan yllättäen huomaa makaavansa menolippu varpaassa kylmällä laverilla.
- Kuulostaa psyykkiseltä ongelmalta. Onko teillä lääkkeitä käytössä?
- Oli ennen. Käytin happosalpaajaa närästykseen, suolahappoa hapottomaan vatsaan, aspiriinia päänsärkyyn, ibuprofeiinia päänsärkylääkepäänsärkyyn, kofeiinitabletteja väsymykseen ja valeriaanaa ylivireyteen. Testasin myös tärinäterapiaa.
- Oliko siitä apua?
- Ei oikeastaan. Heh. Työnantaja puhallutti maanantaina, kun luuli minun kärsivän krapulasta. Tosin huomasin siinä puhallellessa, että henkeä kävi ahdistamaan. Ehkä minulla on astma? Ei se ainakaan keuhkosyöpää voi olla, kun lopetin tupakoinninkin kymmenisen vuotta sitten.
- Neuvon itsekin ihmisiä kiinnittämään huomiota aina ensiksi terveisiin elämäntapoihin. Liikunta, ravitsemus, riittävä lepo.
- Ne on kunnossa. Liikun sujuvasti sohvalta jääkaapille ja muistan välillä nostaa jalat seinälle. Tästäkin se pomo aina nillittää. Että jos vielä toimistolla siivooja valittaa kerrankin kuraisista jäljistä tapetissa, niin seuraavaksi kengänkuva siirtyy seinältä persuksiin.
- Onko teillä ollut stressiä viime aikoina?
- Onhan sitä. Se on tämä, kun pelkää jatkuvasti kärsivänsä.
- Ei teitä mikään astma vaivaa, mutta epäilen lievää hypokondriaa. Saamme sen kyllä hoidettua. Minä voisin arpoa täältä Pharmaca Fennicasta kokeeksi jonkun kivan pillerin. Kokeillaan, josko siitä olisi apua ongelmaanne. Miltä tämä kuulostaa?
- Kuulostaahan se paremmalta kuin ei mitään...
- Minä kirjoitan Kantaan reseptin tämmöisestä ihan uudesta plasebo-tyyppisestä lääkkeestä, niin voitte sitten käydä hakemassa sen ryöstöhintaan apteekista. Katsotaan, mitä sivuoireita saamme kokoon.
- Hienoa!
- Hyvä. Onko se Kela-korvattava?
- Valitettavasti ei.
- No ei siinä mitään. Kiitos nyt kuitenkin tyhjästä.
- Olkaa hyvä. Muistakaa pitää lippu korkealla ja jaksuhalit.
Asiakas poistuu huoneesta hymyillen.
c/IsoLate
Selite: Niin.
