Vaatimus

Valkoista jauhoa sormissani

mietin vaivaanko liikaa

kun minulle suositellaan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta

enkä ole edes varma sairauden luonteesta

niin viheliäinen se on, että kutsui itseään ystäväkseni

kunnes huomasin jääneeni yksin

huomionkipeän huoran vangiksi

epäilen jonkin tasoista persoonallisuushäiriötä

mutta millä pääsisin siitä turvallisesti eroon

kun ei lähestymiskieltokaan tepsinyt

yritin kyllä esittää etten pelkää

etten anna sen estää minua elämästä

näiden seinien ulkopuolella

mutta lopulta se sai niin vahvan otteen

etten jaksanut taistella tietäni ulos

näillä kuihtuneilla käsivarsilla

tuolla jossain ikkunan takana

maailma lakkasi odottamasta

ja jatkoi matkaansa

vielä joku kaunis päivä

minäkin lähden

tavalla tai toisella

c/IsoLate

Selite: Kunpa niistä elintärkeistä palveluista ei leikattaisi kohtuuttomasti. Sillä ehkäistäisiin mm. sairauksien kroonistuminen ja sen sivuvaikutukset. 

Läsnä

joskus on hankala pyytää apua

kun ei tiedä itsekään mihin sitä tarvitsisi

pyykit on pesty

tiskiallas kiiltää

eikä ruumiskaan haise ihan kuolemalle

voisitko ojentaa hetkeksi kätesi

vaikka en ole ennustaja

uskon että löytäisin sieltä vastauksen

c/IsoLate

Selite: Tämä maailma tarvitsee läsnäoloa <3

10061

Neiti Aika menetti naiseutensa

persoonattomuutta kaipaavalle kuulijakunnalleen

ja muutti nimensä vastaamaan yleisesti hyväksyttyä protokollaa

jossa me kaikki olemme täysin tasa-arvoisesti

pelkkiä nollia ja ykkösiä

kadonneina bittiavaruuteen

Linjat tyhjennettiin välittäjistä

ja siirrettiin vastuu kuulijalle

joka puheenvuoron saadessaan

luurasi jossain muualla

näyttöjen väristessä kilpaa sinisenä

vaienneiden lakanoiden välissä

Näimme vaivaa siirtääksemme läheisyyden

tuhansien kilometrien säteelle

etääntyen hiljalleen maailmasta

mykistimme sosiaalisuutemme taskun pohjalle

unohtuneisiin sanoihin

c/IsoLate

Selite: Kukapa ei olisi lapsena soitellut Neiti Ajalle :D YleAreenassa on ihan hauska podcast koskien Suomen puhelinhistoriaa

NineYearsOfSolitude

yhdeksän vuotta yksin kynttilänvalossa

illallista nauttien

miettii, mikä funktio mahtaa olla mustilla kiekoilla, joita kiillotan aamuisin

niin, että näyttäisi kuin täällä asuisi joku,

joka välittää

siitä, miltä näyttää ulospäin

ei voi koskaan tietää

mitä löytyy alta

turha silti alkaa kääntämään

namikoita kaakkoon

tiedäthän

- ei minua varten tarvitse keittää

pärjään kyllä

vähemmälläkin lämmöllä

ja vaikka jotkut sanovat mikroaaltojen aiheuttavan syöpää

asetan kännykän tyynylle kaiken varalta

maksimoidakseni mahdollisuudet

nukkua vieläkin huonommin

c/IsoLate

Selite: Minä. En. Kokkaa. Enkä vieläkään oo saanut aikaiseksi hankkia kattovalaisinta :D

AllThatBlues

metronomin undergroundsoundi

tikittää introna kuin aikapommi

ajan tunnelissa

 

portin takana pakka rottii joka sorttii

sorkkii jo sormin irti korkkii

sinisissä tunnelmissa

 

nurkkapöydässä rommin äärellä Tommi

paiskoo posket lommolla korttii

tukka purkassa imien norttii

illan viiletessä tässä

on vielä hihassa yksi ässä

 

kitarasta rispaantuneet kielet

saavat hymyyn miehen arat suupielet

kunnes yön myöhäisinä tunteina

haikeus jälleen täyttää mielen

 

käytävän päässä heitetään noppaa

rytmin takoessa rakoja

kuuloluiden puiseen koppaan

vasara hakkaa alasimen palasiksi

sydän jaksaa, vaikkei ymmärrä miksi

jatsimatsin tuuri ottaa herkästi hahmon mollin

kaipuun tunkiessa mieleen kujakollin

c/IsoLate

Selite: Kuuntelin pitkästä aikaa Big Bad Voodoo Daddyn levyä. Swingiä, svengiä ja sinisiä nuotteja.

VuosikymmentenKidus

Montako tonnia

painaa miljoonakala ynnä sata monnia?

Jos lisää joukkoon kilohailin,

taittaako kevyemmin seuraavan mailin?

Sitä miettinee pieni tiikeribarbi,

jolla on sisällään syvä arpi.

Miten olla välittämättä arvesta,

joka erottaa aina näkyvästi parvesta?

Jaksaako vastavirtaan uida yksin,

liikauttaa eväänsä seinään selätyksin?

Voiko rakentaa vahvaa identiteettiä,

jos ei omaa taistelukalan mentaliteettiä?

Kuinka selittää akvaariokaloilleen,

mitä on yrittää päästä takaisin jaloilleen?

c/IsoLate

Valita. Kysymys imperatiivissä.

Arvo. Arvostus. Arvokkuus.

Eettisyyden ehdollisuus estetiikan kustannuksella?

Tyytyväisyys.

Valita niistä, joista tehtiin ja niistä, joista jäi puuttumaan päätös.

Käsittelyajan venyessä kohteliaisuus vaihtuu kumminkin ahdistukseen, kun ei tiedä milloin olisi suotavaa lopettaa jatkuva vatkaus saamatta aikaan edes kunnon munakasta.

Jokaisessa laumassa on aina yksi kana (musta) ja se munii niin kauan, että tuskin koskaan saamme asioihimme lopullista vastausta. KOT.

Tarvitsemmeko toista, jos onnen saa jo olemuksesta? Pelkästä Olemassaolosta. Tyytyväisyys.

Kuinka pitkään voi katsoa ahdistusta silmiin vaivautumatta lainkaan

ottamaan selvää, kuinka syvä on lähde?

Heitän kolikon kaivoon. Toivon onnea, että se löytää etsimänsä sieltä,

kun täällä ylhäällä se välittyy vain kädestä käteen kylmänä. Tyytyväisyys.

Kaivan taskusta paskimman tikun. Lyhyt. Vettynyt. Katsoo aina alaspäin kuin olisi jotenkin pettynyt

lähinnä itseensä. Silti etäisesti läsnä myös tässä elämässä.

Ja ainahan voi tavata lausetta ”Made in Heaven” tyhjästäkin rasiasta.

Miettiä sitten, mitä mieltä on asiasta. Uskoisiko tuota?

Ehken. Mutta raapaisen.

Olen tyytyväinen (?)

c/IsoLate