Idoli

katsot suoraan

auringon säde osuu

vartalosi kaariin

juuri oikeassa kulmassa

miten kaunis oletkaan

silti vain pelkkää valetta

pronssinen neitoni

c/IsoLate

Kuvassa Eemil Halosen patsas "Aino", uudelleenvalos 

Navarasat

 Shringara (rakkaus/kauneus)

Oi miksi kulmasi väräjävät niin kutsuen,

kun kuitenkin piilotat kainostelevan katseesi

verhojen taa,

joissa tuhannet köynnökset

kantavat kadamba-kukkien tuoksua?

Ja minä

huumattuna kuin kevään ensi mehiläinen

hunajaisen hymysi varjossa mietin

kunpa voisin olla edes yksi kuihtunut lehti

niiden taipuisissa oksissa.

Kerro minulle, miksi piiloudut verhojen taa?

Hasya (Ilo/Nauru)

Ikuisesti pulppuava lähde

virvoittava kuin tuulenhenkäys

ohuen lasin läpi

raskaiden pilvien lomasta

esiin pyrkivä aurinko

keskellä pimeintä hetkeä

valaisevat hymymme

Rudra (viha)

pue leijonalle punainen vaate

ja aseta se kahlitun härän eteen

anna orjallesi avain

ja katso miten käy

Karuna (suru/myötätunto)

rakensin sillan

syvän kuilun ylle

päästäkseni lähemmäs

pohjatonta

kun sidoin köyttä kaiteen yli

mietin sinua

ja sinuakin

ystäväni

Vira (rohkeus/sankaruus)

astua sisään

astua ulos

astua kohti

tuntematonta

Bhayanaka (pelko)

mitä auttaa sulkea silmänsä

pimeässä

et voi koskaan olla varma

mitä on sänkysi alla

jollet ole jo siellä

Bibhatsa (inho)

hikisessä kengässä

löyhkäävät varpaanvälit

täynnä nöyhtäisiä syyliä

niistä kasvaa ulos verta tihkuvia

avonaisia verisuonia,

jotka odottavat lopullista purskahdusta

kuin mätänevä raato

keskipäivän helteessä

nenäsi alla

Adbhuta (hämmästys)

ihmettelen

kummanko valitsin

kun yllätyin niin siitä

että ällistyin

Shanta (rauha)

kun keskittymiselle antaa luvan

olla olematta läsnä

- tai ehkä olisin voinut jättää nämäkin rivit tyhjiksi

rauhaan

c/IsoLate

Selite: Intialaisessa perinteisessä tanssitaiteessa käytetään monesti tarinan kerronnan apuna ilmeitä ja eleitä. Mm. bharatnatyam- ja kathakali-tansseissa yhdeksää ns. perustunnetta (Navarasa) ilmaistaan vahvasti juurikin ilmeiden ja eleiden yhdistelmillä.

Hiukkaset

asfalttiviidakon urbaanit tuulet

puhaltavat hiekkalaatikkotalojen seinille

brutaaleja graffiteja

niiden runollinen rumuus

koskettaa ahavoitunein sormin hiomattomia timantteja

kaikkine karkeusasteineen

elementtien rajapinnoilla leijuva pöly

osuu auringon metalliviivoihin

piirtäen esiin hauraan <3: n

someone was here

c/IsoLate

Ihan ITE

 - Onpa kerrassaan ajatuksia herättävä teos. Oletteko kenties maalanneet sen itse?

- Kyllä. Mutta minusta siinä tuntuu olevan jotain liikaa. Mitä luulette?

- Mielestäni se on oikein kiehtova, vaikkakin perin abstraktilla tavalla. Mitä se mahtaneekaan esittää?

- Sen nimi on ”Kattaus: kaktus, fiikus ja vihannes”. Sain inspiraationi maalaukseen tuolta ylhäältä. (osoittaa kohti taivasta)

- Koette siis saaneenne ikään kuin johdatuksen joltain korkeammalta voimalta?

- Herran pieksut, ei suinkaan! Katsokaas, kun selitän: löysin tuolta ullakolta vanhoja kukkaruukkuja ja siirryin niistä suoraan asiaan eli toisin sanoen inspiroiduin iskemään siveltimeni suoraan punamultaan yrittäen tehdä luomisen tuskan - ei pelkästään näkyväksi, vaan OSAKSI itse teosta. Minulla on vieläkin tikkuja kynnen alla.

- Kuulkaas, nyt kun tässä katselen teosta tarkemmin, niin pystyn kyllä jotenkin hahmottamaan kaktuksen ja fiikuksen noista raivoisista viivoista ja roiskeista, mutta tämä ”vihannes” on jotenkin mystinen elementti. Onko se kurkku vai kesäkurpitsa?

- Se on itse asiassa radi-kaali.

- Anteeksi MIKÄ?

- Radi-kaali. Minulla oli jääkaapissa pelkästään puolikas parsakaali ja korvasin puutteet lisäämällä siihen hiukan retiisiä.

- Kuulostapa erikoiselta, mutta varsin luovalta menetelmältä lähestyä perinteistä asetelmaa.

- Kiitos, ihan ITE taiteilin. Pääsin jo alussa tutustumaan kivun syvimpään olemukseen vihannesosastolla sattuneen katastrofaalisen virheen vuoksi. Ostosten joukkoon eksyi ns. Troijan hevonen.

- Hevonen?

- Ostin ensin retiisien sijasta piparjuurta, mutta broccolin kanssa se oli kovin julmaa purtavaa.

- Voi, miten surtavaa…

- No, nämähän ovat tietysti pelkkiä makuasioita. Toiset tykkäävät hedelmistä, toiset maisemista. Pelottaa vaan, että tämä teos ei koskaan lopeta haisemista.

- Ne on ne merkaptaanit.

- Totta kyllä, raivoavan meren ulapalla keinuva paatti ja sen kannella uljaana seisoskeleva merikapteeni on varsin kuvauksellinen ajatus, mutta itse innostun enemmän arkisista tilanteista ja persoonista. Otetaan esimerkiksi roskakuski.

- Roskakuski?

- Niin, tai siivooja. Henkilökohtaisesta avustajasta puhumattakaan. Eivätkö hekin ansaitsisi tulla ripustetuiksi julkisten rakennusten seinille kaikkien pällisteltäviksi?

- Niin…

- Eikö vain olisikin metkaa tutkailla galleriassa lähikaupan kassan naamaa ja miettiä, mitä mystisen hymyn takana mahtaakaan piillä?

- Nyt kun ajattelen, niin olisihan se aikamoista...

- No, sehän on rehellinen vitutus. Olen muuten viime aikoina tutkinut abstraktien särkyjen lisäksi melko syvällisesti vitutuksen anatomiaa raaja kerrallaan. Sitä on haastava kuvata pelkin herkin siveltimenvedoin. Joutuu välillä turvautumaan jopa temperamentillisiin menetelmiin.

- Ymmärrän. Nuo punaiset roiskeet tuolla yläkulmassa…?

- Voi juutas, ei olisi kannattanut syödä sitä viimeisintä ateriaa taulun äärellä! Tomaattikastiketta kun ei saa pois millään konstilla. Teos on täysin pilalla! Pilalla!

- Ei suinkaan, sehän on mahtava! Kuinka paljon pyydätte siitä?

- En minä mitään pyydä, kun eihän tätä tämmöistä roskaa voi myydä.

- Voi, eikö mikään summa riitä? Maksaisin kaljamaltaatkin siitä.

- Anna olla, samapa tuon maata vaikka tunkiolla. Ota ilmatteeks.

- Voi kiitos!

- Kiitos – ja anteeks.

c/IsoLate

Selite: Aattelepa ihan ite.

 

OriGame

arkkitehti ottaa neliöjuuren

tuhansien mahdollisten ajatusmalliensa pohjaksi

vain taittamalla läpi vuorien ja laaksojen

voi päästä perille

kuinka ympäröivää todellisuutta

voi yrittää replikoida hauraaseen materiaan siinä onnistumatta

katsoa kuinka se palaa

aina takaisin luontoon tavalla tai toisella

riisi                       paperia

miten pienestä voikaan ihminen tulla onnelliseksi

saadessaan pitää hetken käsissään jotain niin valtavaa

elämää 

c/IsoLate

Selite: Origamissa on kahdenlaisia taitoksia: vuori- ja laaksotaitokset, joita tekemällä saadaan aikaan erilaisia kuvioita ja malleja. Paperia ei olisi ilman metsiä. Ilman metsiä ei myöskään olisi ravintoa tai oikeastaan suuremmassa mittakaavassa mietittynä elämää.

InDivide

Maisema on subjektiivinen entiteetti,

jota moni on yrittänyt tallentaa objektiivin läpi

todentaakseen havaintonsa muille

luoden pelkästään halvan kopion siitä ainutkertaisesta kokemuksesta,

jota ei voi toisintaa millään kaavalla niin täydellisesti,

että kukaan toinen voisi sitä koskaan ymmärtää

niin kuin Sinä.

Silti kuljet joka ikinen hetki sen läpi

huomaamatta kuinka ihmeellistä

onkaan elää tässä samassa maailmassa

kokematta koskaan Ykseyttä.

c/IsoLate