Tarpoja

pusken turhautuneena läpi lumikuuron puurouttaman ajouran

antaen raivolla latua

katua auraavalle seuraavalle

kauhassaan miljoonat hiutaleet kisailevat kuka onkaan uniikein

ken on heistä kaikkein kaunein?

ilmassa kimaltavia sileitä hileitä pitämässä keskenään bileitä

häpeilemättä keskellä päivää

ilman pilvenkään häivää

hiljaa mielessä soi oiva veisu:

”pienet suurimot, pienet suurimot

ne lystikkäitä on”

uppoudun

hetkeksi tykkyryynidyynin viilupinnan tuuli-intarsioihin

noihin karikatyyriisiin OHO!-kohokuvioihin

oh, kuinka onkaan mahdollista

saada olomuotokuvasta valmista

kun vesi ei koskaan lakkaa

sulana valumista

c/IsoLate

MuutosVastarintama

Aamun kajo tunkeutuu ohuena pakkorakona harmaan verhokapan takaa. Se muodostaa kapean kujan heräävän ahdistuksen slummikortteliin. Makaan paikallani lamaantuneena ajatusteni amok-juoksun lähtöviivalla odottaen laukausta. Pöly tanssii vielä viimeisiä hitaita ennen kiihdytystä.

Silmäluomet rävähtävät väristen auki ja tuijottavat hetken verran kattoon apposen avoinna keltaista valumaa rappauksessa, joka on levinnyt eilisestä lähtien yhä syvemmälle yksiöni onkaloihin. Karmien takana maisema muuttuu kuin Dorian Grayn muotokuva. Se on jotenkin vinossa.

Verestävät iirikset siirtyvät etsimään tähdenlentoja rähmällään matonhapsuista. Katse löytää pelkkiä pudonneita häntiä, jotka yön liskot ovat jättäneet muistoksi nihkeiden lakanoiden kera jatkuvista painajaisista selkärangassa. Voisin kirjoittaa niistä paksun mustelmateoksen, jos vain jaksaisin. Makuuhaavat eivät kumminkaan parannu sitomalla, joten ruoskin ne liikkeelle.

 

Mietin kuinka rakastankaan rauhaa, kun katson kahvinporojen laiduntavan hitaasti lusikan reunalla ja yritän ennustaa niistä tulevaisuutta huonolla menestyksellä. Suden suussa ei ole tarpeeksi makunystyröitä erottamaan katkeruutta happamuudesta. Aspartaamissa elää sentään syövän toivo. Nälkä.

Jos kärsii orientaatioprobleemista jo aamunkoitteessa, miten voi edes miettiä idättävänsä jotain laskettavaksi kelpaavaa? Aika. Paikka.

Kuten kuu, aamukin vaihtuu uudeksi aina liian nopeaan.

c/IsoLate

KalsaRikko?

pakkasen puremat haavat

kipunaan kanukan puna

kuusenneulasten tarhassa

sammaleet karhittuna

jäkälän käkkärät näreessä

ärhäkkäinä kärkkyvät

kylmänkouristuksissaan

koivunrunkojen rombeja

kataja nokka pystyssä jatkaa

honkien henkien hyytyessä

raitapaitaisten pajunkissojen

nukkaisissa kynsissä

harakkaparan varpaita arkoja

hallanvaara ravistaa

kun kattona palava valkea

puhaltaa kalseita palkeitaan

c/IsoLate

WinterSprinters

siilin stabiili fiilis

piikit vinossa halkopinossa

pylly pallona kerällä

makaa motin perällä

talven valveunessaan

otsot kolossaaliset

oloasuissaan hassuissa

tassut toisten tassuissa

jänis housuissaan uusissa

hangessa ihan jumissa

hyppäämään kun pääsis näistä

loikkia vois poikki maan

riekko miettii kiepissään

syvällistä elämää

muuttohommat kun ei rassaa

talven yli täällä passaa

c/IsoLate

El Zorro

kelmeä aurinko nousee

asettaen lämpimän auransa siihen,

missä yön ankara tuuli on puhaltanut

taivaanrannan puhallushiekkadyyneiksi

teen raakavedoksia hangenlentoon

lyhyin, kurinalaisin sivalluksin

kuin piiskaisin Tornadoa eteenpäin

Lolita

poimin sinulle pakkasruusut pistelevin käsin

ja lähetän ne ristikon läpi kuiskaten

kaikki ratkaisevat sanat, jotka hukkuivat kerran

virtaavaan veteen 

c/IsoLate

VuodenKiertäjä

Talvi on vielä nuori

sen alla on muheva maa,

joka juonteisen hipiänsä

tahtoo kainona piilottaa

hennon puuteripilven suojiin

alla nousevan auringon,

joka kirkkaudellaan paljastaa

mikä kerran osamme on

kas mik’ oli eilen uutta

on tänään jo eilinen

ja se mikä mennyttä etsii

löytää siemenestä sen

c/IsoLate 

CrowOnTheSnow

 nostan sulan valkoiselta kankaalta

täällä missä vuodenajat kuluttavat värit loppuun ennen aikojaan

on paletista tullut tarpeeton tunteiden tulkitsijalle

kastan kynäni mielen musteeseen

yrittäen turhaan tavoittaa auringonnousuja

vaikka jo viimeinen himmentynyt päivänsini on laskenut katseensa

varjoisen kulman suojaan

tahtoisin vielä erottaa kivien harmailta kasvoilta

elämän hehkun

c/IsoLate

Walkin'OnThinEyes

railot narahtelevat pimeässä

ne sanovat, että pitäisi painaa enemmän

mutta elämänhaluni pistää vastaan

onko se rikos

jos tahtoo tanssia ohuella jäällä

rikkomatta lumousta

jonka kerran kohtasin sinussa

oi sieluni peili

c/IsoLate

Manttelinperijätär

kaikki alkoi napista
kun irti tikkitakista
se yllättäen pomppasi
ja vetoketju komppasi
 
rispaantunut hihansuu
kuin haukotellen avautuu
hupusta vain puolikas jää
perin suojattomaks’ käy pää
 
ympärillä leijailevat
hahtuvaiset untuvat
tyhjääkin tyhjempinä
taskunpohjat tuntuvat

c/IsoLate