ImaGo-Go

Oletteko koskaan yrittäneet mainostaa itseänne? Voin sanoa, että siinä muuten on kinkkinen homma. Brändätä jotain sellaista, minkä markkina-arvo on lähinnä semi-viihteellinen. Muistelkaapa vaikka leipäkonetta, banaaninmuotoista banaanieväsrasiaa tai sitä sateenkaaren väreissä loistavaa vieterilelua, joka kyllä oli ihan mukavaa seurattavaa, kun sen pisti matelemaan alas portaikkoa, mutta loppupeleissä ne kaikki jäivät käyttämättä ja sullottiin häpeillen häkkivarastoon odottamaan jatkosijoituspaikkaa. Joskus niitä voi vieläkin bongata kirpputorien hyllyjen välistä unohtuneina Arabian Paratiisi-astiaston taakse.

Logoterapeuttini mielestä en kykene suuntaamaan katsettani eteenpäin. Ehkä se johtuu siitä, että minulla on karsaan katseen stigma pupilleissani. Toinen niistä on kuin pienen pieni neulanpää ja toinen etsii punaista lankaa silmänurkan sisäkulmasta, jonka kanavat ovat kroonisesti tukossa. Tarvitsin kipeästi silmätippoja - ja taukoa.

Epäilen joskus, että kahvini sekaan on ujutettu jotain tyrmäävää. Huimaa.

Avaan kireäksi sykeröksi kasatun nutturani ja ryhdyn venyttelemään niskojani kuminauhaa hyödyntäen. Siinä on muuten hieno keksintö, joka venyy moneen eri tarkoitukseen. Sillä voi niputtaa asioita kimpuiksi, kuroa liian isot pöksyt istuviksi tai vaikka käyttää kotitekoisen ritsan rakentamiseen ja ampua toiselta puolelta huonetta pyyhekumin paloja siihen ärsyttävään tyyppiin, joka aina jättää kahvinkeittimeen viimeiset lirut eikä suostu keittämään uutta. Pitäisiköhän muuten vinkata Niksi-Pirkkaan, että sitten kun sukkahousut on loppuunkulutetut (noin vuonna 2070) niin kuminauhoista saadaan hyvä spin-off?

Leimahdus, sitten toinen. Yritän löytää seinää, josta ottaa tukea hakatakseni päätäni johonkin konkreettiseen. Betoniin tai semantiikkaan. Löydän vain tyynyn, mutta en uskalla painaa päätäni siihen tukehtumisen pelossa. Moni on kuollut äkkijarrutukseen. Asento, lepo ja turpiinveto vai miten sen menikään? Hörppään tervaa höyhenien peitoksi. Pommitus jatkukoon.

Hakkaan sanoja kuin ne olisivat vastustajiani kehässä. Rutistan ja aloitan uudelleen alusta.

Niitti irtoaa kulmasta ja kaikki kirjaimet vilistävät edessäni loputtomana nauhana. Oliko se viimeinen? Yritän hädissäni tarrautua sanojen koukeroihin, mutta ne livahtavat otteestani jättäen jälkeensä vain pahoin rei’itettyjä vartaloita ilman merkityksiä. Tuolla makaa -vat kuin Milon Venuksen torso kipsinvalkeana. Näistäkö kappaleista pitäisi säveltää jotain runollista? Jotain henkevää? Epätoivo alkaa vallata palstatilaa. 

Viimein paperisodan keskeltä nousee ylös valkoinen lippu, johon on maalattu kirkuvanpunaisin kirjaimin ”TGIF”. Sitä pitelee käsi, jonka etusormessa on ärhäkästi tulehtunut viiltohaava.

Taidan luovuttaa tältä päivältä.

c/IsoLate

Selite: Hakemusten lähettely, soittelu ja loputon odottelu...onneksi on viikonloput.

VaivaisenLuut

palanut valo

homeinen omena

hellalle kellastunut eilisen lehti

eteisen peilissä elähtäneen luurangon kalpea vahanaamio

sunnuntain laskuhumalassa perseestä revityt viitenumerot

jätettiin kännikin väliin, vaikka päätä jäytää ällöttävästi

massiivinen vitutus, joka vipataan vieraaseen lompakkoon

”Maksa!”, huutaa takaraivossa sykkivä omatunto

tuntopuutos kumuloituu sumuiseksi uskoksi

huomisen tuovan jotain uutta

ainaiseen vaivaisastuntaan

c/IsoLate

90-luvun laman lapsena miettii, että oikeastaan mikään ei tunnu muuttuneen. Kovasti toivoisi tuleville sukupolville vähän positiivisempia näkymiä elämän varrelle.

Vastaava

Soititte juuri vastaajaan. Äänimerkin jälkeen jättäkää takaisinsoittopyyntö painamalla valitsemaanne onnennumeroa.

Sivuhuomautuksena todettakoon, että länsimaisen taikauskon mukaan numero 13 on melko riskialtis valinta. Varsinkin jos sattuu olemaan perjantaipäivä. Neuvomme myös harkitsemaan vakavasti numeron neljä käyttämistä, mikäli taikauskonne on päässyt kaivautumaan Kiinaan asti.

Suosittelemme kuitenkin pysymään maltillisesti numerovälillä 1-40 (, jos nimittäin tahdotte koittaa onneanne ensi lauantain arvonnassa). Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että joka viikko samanlaisia yrittäjiä riittää, ja että voitto napsahtaa kohdalle yhtä usein kuin vegaaninen nakki karnivorien karnevaaleissa. Lycka till.

Kun olette tehneet lopullisen valintanne (kuulostipa kohtalokkaalta), voitte sulkea puhelimen levottomin mielin. Odottavan aika voi alkaa tuntua pitkältä ja siksi onkin hyvä varata tekemistä niille tyhjille ja piinaavan pitkähköille tunneille, jotka vietätte puhelimenne läheisyydessä. (Huom! Puhelimesta lähtevä säteily ei nykytietämyksen valossa ole aiheuttanut aivoille kovin suurta vahinkoa, mutta tutkimuksia jatketaan seuraavan ameebapopulaation saavutettua täysikasvuisuutensa, öööööööö….)

Ajanvietteeksi sopivia toimintoja, jotka eivät merkittävästi häiritse puhelimen tarkkaa vahtaamista, ovat mm. pulmallisten ristisanatehtävien ratkominen kuulakärkikynää käyttäen/ isoäidinneliöiden virkkaaminen herkullisen värisistä jämälangoista/ pieni virkistävä taukojumppa harjanvartta ja imuria hyödyntäen/ sarkastisten tekstien kirjoittaminen ja julkaiseminen nimimerkillä, joka ei oikeastaan edes ole nimimerkki.

Kuulokkeiden käyttäminen tahi korvavahan rapsuttaminen Tops-puikolla voi häiritä vakavasti puhelimen päivystysoperaatiota, emmekä siksi suosittele ko. aktiviteettejä odotusajalla, vaikka niistä saatu mielihyvä saattaakin alkaa tuntua houkuttelevalta ajan mittaan.

Lopuksi kiitos, että kuuntelitte viestin loppuun. Kärsivällisyys on hyveistä jaloin. Psykiatrini alkoikin olla jo niin kyllästynyt kuuntelemaan hajanaisia ajatuksiani, että tämä pesti ammattivastaajana oli kuin taivaan lahja. Mukavaa päivänjatkoa, hör av dig! Voitte sulkea puhelimen.

Oikeasti.

Sulkekaa jo se puhelin!

c/IsoLate