Mies astuu hieman ränsistyneen oloiseen sekatavarakauppa-kahvilaan, jonka ovessa on hartaasti vinoon isketty kyltti. Kyltissä lukee käsin maalatuin kirjaimin ”Faarin kantabaari”.
- Myyttekös täällä falafelejä?
- Kyllä meillä niitä tuolla jossain varaston perällä pitäisi olla. Kukaan ei olekaan kysellyt niitä ihan viime vuosina.
- Viime vuosina? Ovatko ne kuivatavaraa?
- Kyllä ne aika kuivina ovat pysyneet, vaikka viime kesänä huomasin katon vuotavan. Laitoin siihen alle ämpärin, jonka sain lähimmästä sekatavarakaupasta, josta ostin kilon metripizzoja.
- Metri..?
- Mittasin ne tällä elektronisella monikäyttövempaimella, jonka tilasin kaukoidästä pikatoimituksella lähimpään postitoimistoon ja totesin siinä huussissa kykkiessä, että a. odottavan aika on pitkä ja b. pizzoissa on mittavirhe – jokainen niistä oli tasan 50 senttiä.
- Onpa merkillistä.
- On, suorastaan TÖRKEÄÄ! Täällä koto-Suomessa niistä saisi pulittaa nykyisillä hinnoilla vähintään nelinkertaisen summan.
- Inflaatio.
- Kuulostaa kyllä pahalta vaivalta. Suosittelen käymään tuossa viereisen kylän apteekissa. Sieltä löytyy apu kaikkiin ongelmiin. Minäkin kävin hakemassa sieltä peräpukamavoidetta, kun toimitus venyi ennakoitua pidemmäksi.
- Ahaa…niin, niitä falafeleja…? Ne eivät taida olla kovin...tuoreita?
- Ei. Nykyään ihmisillä ei ole enää aikaa keskittyä puuhailemaan keittiön pöydän ääressä edes pääsiäisen pyhinä. Ei yksin, eikä varsinkaan koko perheen kesken.
- Niin.
- Muistan, kun aina lapsuuden jouluina kokoonnuttiin koko suvun voimin lattialle ja keskityttiin etsimään vielä puuttuvia paloja. Joskus ne löytyivät maton alta.
- Kuulostaa kurjalta.
- Ei lainkaan! Minä muistelen niitä hetkiä syvä lämmön tunne sydämessäni.
- …?
- Aloitin lapsena niillä kahdenkymmenen paketeilla, mutta nykyään tuommoinen tuhannenkin menee parissa päivässä ja ihan yksin.
- Ohhoh!
- Sanopa muuta! Suhtaudun niihin edelleen intohimolla, vaikka viimeisen palan jälkeen minut valtaakin hetkeksi pohjaton tyhjyyden tunne. Että tässäkö se nyt oli.
- Teillä ei varmaankaan ole sellaisia hetivalmiita täällä?
- On minulla yksi kehystettynä makuuhuoneen seinällä. Siinä on herramme Vapahtajan kuva.
- Olen kyllä kuullut paahtoleivistä, mutta falafelissä..?
- Se oli sitä aikaa, kun Afrikan Tähtikin löytyi jokaisesta kodista ilman, että se herätti pahennusta kenessäkään.
- Oi niitä aikoja.
- Todellakin. Mutta asiasta kukkaruukkuun – minulla saattaisi olla tuolla vielä pari maisema-aiheista jäljellä, käynkö noutamassa?
- Ah… FALAFELEJÄ, minä kysyin falafelejä, en suinkaan PALAPELEJÄ.
- Heh. Pitäisi vissiin tilata uudet paristot tähän kuulokojeeseen. Ei, meillä ei ole falafelejä, mutta alfalfaa löytyy kyllä siemeninä. Niistä saa hyvää rehua sekä hevosille, että meille kaksijalkaisillekin.
- Otan kaksi pussia.
- Tuleeko muuta?
- No jos vaikka semmoinen tuhannen palan maisema.
- Hienoa. Saatte vielä tämmöisen ämpärin kaupan päälle.
c/IsoLate
Selite: Migreenipään tuotoksia. On helppoa tulla väärinymmärretyksi :D
