Vaatimus

Valkoista jauhoa sormissani

mietin vaivaanko liikaa

kun minulle suositellaan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta

enkä ole edes varma sairauden luonteesta

niin viheliäinen se on, että kutsui itseään ystäväkseni

kunnes huomasin jääneeni yksin

huomionkipeän huoran vangiksi

epäilen jonkin tasoista persoonallisuushäiriötä

mutta millä pääsisin siitä turvallisesti eroon

kun ei lähestymiskieltokaan tepsinyt

yritin kyllä esittää etten pelkää

etten anna sen estää minua elämästä

näiden seinien ulkopuolella

mutta lopulta se sai niin vahvan otteen

etten jaksanut taistella tietäni ulos

näillä kuihtuneilla käsivarsilla

tuolla jossain ikkunan takana

maailma lakkasi odottamasta

ja jatkoi matkaansa

vielä joku kaunis päivä

minäkin lähden

tavalla tai toisella

c/IsoLate

Selite: Kunpa niistä elintärkeistä palveluista ei leikattaisi kohtuuttomasti. Sillä ehkäistäisiin mm. sairauksien kroonistuminen ja sen sivuvaikutukset. 

NineYearsOfSolitude

yhdeksän vuotta yksin kynttilänvalossa

illallista nauttien

miettii, mikä funktio mahtaa olla mustilla kiekoilla, joita kiillotan aamuisin

niin, että näyttäisi kuin täällä asuisi joku,

joka välittää

siitä, miltä näyttää ulospäin

ei voi koskaan tietää

mitä löytyy alta

turha silti alkaa kääntämään

namikoita kaakkoon

tiedäthän

- ei minua varten tarvitse keittää

pärjään kyllä

vähemmälläkin lämmöllä

ja vaikka jotkut sanovat mikroaaltojen aiheuttavan syöpää

asetan kännykän tyynylle kaiken varalta

maksimoidakseni mahdollisuudet

nukkua vieläkin huonommin

c/IsoLate

Selite: Minä. En. Kokkaa. Enkä vieläkään oo saanut aikaiseksi hankkia kattovalaisinta :D

Nääntymys

 

Paranoidisen analyyttinen anatominen tutkielma paralyyttisen

psykofyysisyyden sokeasta logiikasta

kun keho taistelee itseään vastaan

säilyttääkseen mielenrauhan

paljastaakseen näkymättömän vihollisen

ruumiillistuneena

kun sarkopenia karsii lihasta

tarpeettomat kudokset

luuhun asti

ja kun lopulta saavuttaa ytimen

menettää kaiken sen ympäriltä

ihmiset

                 värit

                            elämän

halut

Joku väittää, että tarvitsemme lisää luovuttajia

tunteaksemme itsemme tarpeellisiksi

c/IsoLate

Selite: Itsereflektio - tuo julma peili.

KäsiinHajoava

Katson kylmää hohkaa, joka valuu sormieni läpi ja mietin

kuinka perhoset verhoavat selkärangattomuutensa kepeään koreiluun

miten tuhatjalkaiset eivät koskaan kärsi marssimurtumista

nilviäisetkin selviävät ilman ainaista tukea

Miksi minä en voisi? MIKSI?

Ehkä nikamavikainen kirahvi tietää.

c/IsoLate

VuosikymmentenKidus

Montako tonnia

painaa miljoonakala ynnä sata monnia?

Jos lisää joukkoon kilohailin,

taittaako kevyemmin seuraavan mailin?

Sitä miettinee pieni tiikeribarbi,

jolla on sisällään syvä arpi.

Miten olla välittämättä arvesta,

joka erottaa aina näkyvästi parvesta?

Jaksaako vastavirtaan uida yksin,

liikauttaa eväänsä seinään selätyksin?

Voiko rakentaa vahvaa identiteettiä,

jos ei omaa taistelukalan mentaliteettiä?

Kuinka selittää akvaariokaloilleen,

mitä on yrittää päästä takaisin jaloilleen?

c/IsoLate

PäästäIrti

jäätelöpallo

ällöttävä lammikko

sulaa vaniljaa

kulhon pohjalla

elämäsi lojuu

valuneena hukkaan

ilman aloitteellisuutta

liekkimeren niellessä

mielesi liepeitä

haluaisit palata

alkupaloihisi

kootaksesi valmiiksi

keskenjääneen ihmisen

joka kerran unohti

kuinka olla sellainen

c/IsoLate

Selite: Olen kirjoittanut aiemminkin runoja syömishäiriöisen mielen tuotoksista. Tämä oli tämmöinen hetkellinen itsereflektio siitä, kun tajuaa sen, että ei oikeasti enää hahmota/ muista, mitä on olla terve ja normaalilla tavalla käyttäytyvä ihminen. Ja siitä, kun yrittää muistaa, kuka se diagnoosin alle hukkunut ihminen oli. Jossain se tuolla on (ja aion löytää sen).