MuutosVastarintama

Aamun kajo tunkeutuu ohuena pakkorakona harmaan verhokapan takaa. Se muodostaa kapean kujan heräävän ahdistuksen slummikortteliin. Makaan paikallani lamaantuneena ajatusteni amok-juoksun lähtöviivalla odottaen laukausta. Pöly tanssii vielä viimeisiä hitaita ennen kiihdytystä.

Silmäluomet rävähtävät väristen auki ja tuijottavat hetken verran kattoon apposen avoinna keltaista valumaa rappauksessa, joka on levinnyt eilisestä lähtien yhä syvemmälle yksiöni onkaloihin. Karmien takana maisema muuttuu kuin Dorian Grayn muotokuva. Se on jotenkin vinossa.

Verestävät iirikset siirtyvät etsimään tähdenlentoja rähmällään matonhapsuista. Katse löytää pelkkiä pudonneita häntiä, jotka yön liskot ovat jättäneet muistoksi nihkeiden lakanoiden kera jatkuvista painajaisista selkärangassa. Voisin kirjoittaa niistä paksun mustelmateoksen, jos vain jaksaisin. Makuuhaavat eivät kumminkaan parannu sitomalla, joten ruoskin ne liikkeelle.

 

Mietin kuinka rakastankaan rauhaa, kun katson kahvinporojen laiduntavan hitaasti lusikan reunalla ja yritän ennustaa niistä tulevaisuutta huonolla menestyksellä. Suden suussa ei ole tarpeeksi makunystyröitä erottamaan katkeruutta happamuudesta. Aspartaamissa elää sentään syövän toivo. Nälkä.

Jos kärsii orientaatioprobleemista jo aamunkoitteessa, miten voi edes miettiä idättävänsä jotain laskettavaksi kelpaavaa? Aika. Paikka.

Kuten kuu, aamukin vaihtuu uudeksi aina liian nopeaan.

c/IsoLate

ImaGo-Go

Oletteko koskaan yrittäneet mainostaa itseänne? Voin sanoa, että siinä muuten on kinkkinen homma. Brändätä jotain sellaista, minkä markkina-arvo on lähinnä semi-viihteellinen. Muistelkaapa vaikka leipäkonetta, banaaninmuotoista banaanieväsrasiaa tai sitä sateenkaaren väreissä loistavaa vieterilelua, joka kyllä oli ihan mukavaa seurattavaa, kun sen pisti matelemaan alas portaikkoa, mutta loppupeleissä ne kaikki jäivät käyttämättä ja sullottiin häpeillen häkkivarastoon odottamaan jatkosijoituspaikkaa. Joskus niitä voi vieläkin bongata kirpputorien hyllyjen välistä unohtuneina Arabian Paratiisi-astiaston taakse.

Logoterapeuttini mielestä en kykene suuntaamaan katsettani eteenpäin. Ehkä se johtuu siitä, että minulla on karsaan katseen stigma pupilleissani. Toinen niistä on kuin pienen pieni neulanpää ja toinen etsii punaista lankaa silmänurkan sisäkulmasta, jonka kanavat ovat kroonisesti tukossa. Tarvitsin kipeästi silmätippoja - ja taukoa.

Epäilen joskus, että kahvini sekaan on ujutettu jotain tyrmäävää. Huimaa.

Avaan kireäksi sykeröksi kasatun nutturani ja ryhdyn venyttelemään niskojani kuminauhaa hyödyntäen. Siinä on muuten hieno keksintö, joka venyy moneen eri tarkoitukseen. Sillä voi niputtaa asioita kimpuiksi, kuroa liian isot pöksyt istuviksi tai vaikka käyttää kotitekoisen ritsan rakentamiseen ja ampua toiselta puolelta huonetta pyyhekumin paloja siihen ärsyttävään tyyppiin, joka aina jättää kahvinkeittimeen viimeiset lirut eikä suostu keittämään uutta. Pitäisiköhän muuten vinkata Niksi-Pirkkaan, että sitten kun sukkahousut on loppuunkulutetut (noin vuonna 2070) niin kuminauhoista saadaan hyvä spin-off?

Leimahdus, sitten toinen. Yritän löytää seinää, josta ottaa tukea hakatakseni päätäni johonkin konkreettiseen. Betoniin tai semantiikkaan. Löydän vain tyynyn, mutta en uskalla painaa päätäni siihen tukehtumisen pelossa. Moni on kuollut äkkijarrutukseen. Asento, lepo ja turpiinveto vai miten sen menikään? Hörppään tervaa höyhenien peitoksi. Pommitus jatkukoon.

Hakkaan sanoja kuin ne olisivat vastustajiani kehässä. Rutistan ja aloitan uudelleen alusta.

Niitti irtoaa kulmasta ja kaikki kirjaimet vilistävät edessäni loputtomana nauhana. Oliko se viimeinen? Yritän hädissäni tarrautua sanojen koukeroihin, mutta ne livahtavat otteestani jättäen jälkeensä vain pahoin rei’itettyjä vartaloita ilman merkityksiä. Tuolla makaa -vat kuin Milon Venuksen torso kipsinvalkeana. Näistäkö kappaleista pitäisi säveltää jotain runollista? Jotain henkevää? Epätoivo alkaa vallata palstatilaa. 

Viimein paperisodan keskeltä nousee ylös valkoinen lippu, johon on maalattu kirkuvanpunaisin kirjaimin ”TGIF”. Sitä pitelee käsi, jonka etusormessa on ärhäkästi tulehtunut viiltohaava.

Taidan luovuttaa tältä päivältä.

c/IsoLate

Selite: Hakemusten lähettely, soittelu ja loputon odottelu...onneksi on viikonloput.

AntoinetteVaiEtte?

Onko non-parellin komparatiivimuoto paralleelimpi kuin peili?

Saako vaahto suussa puhua pehmeitä?

Kuinka monta pikkuleipää tarvitaan luomaan keksintö?

Kuu kiurusta kesään ja niin edelleen, mutta kuka muistaa leivosta?

Jos pistää hösseliksi eikä kaikki menekään niin kuin Strömsössä, voiko tulosta kutsua strösseliksi?

Kannattaako tupata vanukasta täytteeksi talvipakkasilla?

Lämmittääkö mämmi kourassa?

Pitääkö pyytää anteeksi, jos vaivaa ilman taikinaa vai saako siitä palkaksi korvapuustin?

Kannattaako panna halvalla vai olla pidättyväinen?

Otetaanko kakkua kanssa?

c/IsoLate

Ruoan hinta sen kun kallistuu, ennen kuin kaatuu...kaikesta huolimatta hyvää Runebergin päivää!

AtTension

Hyvä henkilö X, olette pitkän ja monimutkaisen hakuprosessin kautta tulleet kutsutuiksi Pilvipalveluoppilaitoksemme lähihoitajalinjan esivalintakokeeseen, joka järjestetään etänä 6.6.2026 Doom-alustaa käyttäen. Olkaa hyvä ja erehtykää huolelisesti ohjiestukseen ennen (ihmis)kokeeseen osalistumista:

1. Nostakaa hiiri pöydälle ja kytkekää se kissan kanssa pöytäkoneenne tuulettimen taakse. Varmistakaa liitäntöjen sopivuus pyyhkimällä pöytä vastakarvaan. Heittäkää sen jälkeen mummo lumeen. Tehkää katoamisilmoitus viikon päästä.

2. Silittäkää paitanne kaulukset osoittamaan kohti taivasta ja kiristäkää vyönne huolellisesti estääksenne ajatusten lentoonnousun ratkaisevalla hetkellä. Painelkaa kirjeessämme mukana toimitetun kuplamuovin kuplat otsaanne vasten. Näin vältämme ilmakuoppien aiheuttamat turbulenttiset häiriöt järjestelmässämme.

3. Lukekaa huolettomasti kirjeessä toimitettu esimateriaali, joka valitettavasti on niin heikkolaatuista, että se kutistui jo ensimmäisessä pesussa ja hävisi sitten matkalla pesulaan kehnojen nimikointitussien vuoksi. Kirjoittakaa sen pohjalta essee elämän tarkoituksesta terveydenhuollon nykyiset fasiliteetit huomioon ottaen.

4. Valmistakaa lämmin kupillinen pehmeää mokkaa vastajauhetuista työkengistänne (HUOM!Toimittakaa etukäteen todistus siitä, että niitä ei ole testattu hämärissä, eikä varsinkaan liukkaissa olosuhteissa) ja varmistakaa kampaviinerien viimeinen käyttöpäivä. Heittäkää vanhentuneet yksilöt kunnioittavasti biojätteeseen.

5. Kun saavutte kokeeseen, odottakaa linjoilla, että päästämme sisään ensiksi mummon, joka löytyi viereisen kauppakeskuksen pienestä kahvilasta pelkät hygieniahaalarit jaloissaan.

Onnea kokeeseen!

c/IsoLate

KalsaRikko?

pakkasen puremat haavat

kipunaan kanukan puna

kuusenneulasten tarhassa

sammaleet karhittuna

jäkälän käkkärät näreessä

ärhäkkäinä kärkkyvät

kylmänkouristuksissaan

koivunrunkojen rombeja

kataja nokka pystyssä jatkaa

honkien henkien hyytyessä

raitapaitaisten pajunkissojen

nukkaisissa kynsissä

harakkaparan varpaita arkoja

hallanvaara ravistaa

kun kattona palava valkea

puhaltaa kalseita palkeitaan

c/IsoLate

AjatustenStyx

kaivan raivolla esiin sanaisen arkkuni muurahaisen syvyydestä paljain jaloin

palstoittaen uusiksi kuusi uutta kuusikkoa suksin umpitunneliin

päässä näkyy älynväläyksiä yksinkävelijän löydettäväksi

vältän säälimästä itseäni pitämällä pääni hellänä lähdön lähellä

pälyillen elämän lähdettä

kepein mullin mallinnan salaisen maanalaisen maailman purgatoriset algoritmit

permanentoiden pergamenttiin aggressioni progression regressiiviset argumentit

gravitaatiovoimaa uhmaten

tuhmat ajatukset siivilöityvät lentävinä länteen idättäen jälkijunassa

aivokalvojen valikoimat dekandentit filamentit, 

jotka tulostuvat ulostaen kolmedeet tuplana

ja pulpahtavat esiin massiivisena kuplana puhkaisten reitin verifioiduille eritteille,

jotka levittelen eetteriin verisinä raakileina poimittavaksi ratapihalta 

toimituksen viivästyessä soimattavan kauan

lauantaina ilahdun taivaan valopilkusta jatkuvana vanana

kanavana vainajan ajatuksiin manaan lakanakankaasta esiin pakanan

tarvitsisin katakanasanan

avaan oven varovasti korvaamalla arvokkuuteni paranormaaleilla horinoilla

amoriinien morfologiasta

orfisten torvien toitottaessa konserttoa henkitoreissaan

c/IsoLate 

Selite: Vaihdoin kukille mullat ja ajatus lähti laukalle...

VaivaisenLuut

palanut valo

homeinen omena

hellalle kellastunut eilisen lehti

eteisen peilissä elähtäneen luurangon kalpea vahanaamio

sunnuntain laskuhumalassa perseestä revityt viitenumerot

jätettiin kännikin väliin, vaikka päätä jäytää ällöttävästi

massiivinen vitutus, joka vipataan vieraaseen lompakkoon

”Maksa!”, huutaa takaraivossa sykkivä omatunto

tuntopuutos kumuloituu sumuiseksi uskoksi

huomisen tuovan jotain uutta

ainaiseen vaivaisastuntaan

c/IsoLate

90-luvun laman lapsena miettii, että oikeastaan mikään ei tunnu muuttuneen. Kovasti toivoisi tuleville sukupolville vähän positiivisempia näkymiä elämän varrelle.