palanut valo
homeinen omena
hellalle kellastunut eilisen lehti
eteisen peilissä elähtäneen luurangon kalpea vahanaamio
sunnuntain laskuhumalassa perseestä revityt viitenumerot
jätettiin kännikin väliin, vaikka päätä jäytää ällöttävästi
massiivinen vitutus, joka vipataan vieraaseen lompakkoon
”Maksa!”, huutaa takaraivossa sykkivä omatunto
tuntopuutos kumuloituu sumuiseksi uskoksi
huomisen tuovan jotain uutta
ainaiseen vaivaisastuntaan
c/IsoLate
90-luvun laman lapsena miettii, että oikeastaan mikään ei tunnu muuttuneen. Kovasti toivoisi tuleville sukupolville vähän positiivisempia näkymiä elämän varrelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti