VaivaisenLuut

palanut valo

homeinen omena

hellalle kellastunut eilisen lehti

eteisen peilissä elähtäneen luurangon kalpea vahanaamio

sunnuntain laskuhumalassa perseestä revityt viitenumerot

jätettiin kännikin väliin, vaikka päätä jäytää ällöttävästi

massiivinen vitutus, joka vipataan vieraaseen lompakkoon

”Maksa!”, huutaa takaraivossa sykkivä omatunto

tuntopuutos kumuloituu sumuiseksi uskoksi

huomisen tuovan jotain uutta

ainaiseen vaivaisastuntaan

c/IsoLate

90-luvun laman lapsena miettii, että oikeastaan mikään ei tunnu muuttuneen. Kovasti toivoisi tuleville sukupolville vähän positiivisempia näkymiä elämän varrelle.