Valita. Kysymys imperatiivissä.

Arvo. Arvostus. Arvokkuus.

Eettisyyden ehdollisuus estetiikan kustannuksella?

Tyytyväisyys.

Valita niistä, joista tehtiin ja niistä, joista jäi puuttumaan päätös.

Käsittelyajan venyessä kohteliaisuus vaihtuu kumminkin ahdistukseen, kun ei tiedä milloin olisi suotavaa lopettaa jatkuva vatkaus saamatta aikaan edes kunnon munakasta.

Jokaisessa laumassa on aina yksi kana (musta) ja se munii niin kauan, että tuskin koskaan saamme asioihimme lopullista vastausta. KOT.

Tarvitsemmeko toista, jos onnen saa jo olemuksesta? Pelkästä Olemassaolosta. Tyytyväisyys.

Kuinka pitkään voi katsoa ahdistusta silmiin vaivautumatta lainkaan

ottamaan selvää, kuinka syvä on lähde?

Heitän kolikon kaivoon. Toivon onnea, että se löytää etsimänsä sieltä,

kun täällä ylhäällä se välittyy vain kädestä käteen kylmänä. Tyytyväisyys.

Kaivan taskusta paskimman tikun. Lyhyt. Vettynyt. Katsoo aina alaspäin kuin olisi jotenkin pettynyt

lähinnä itseensä. Silti etäisesti läsnä myös tässä elämässä.

Ja ainahan voi tavata lausetta ”Made in Heaven” tyhjästäkin rasiasta.

Miettiä sitten, mitä mieltä on asiasta. Uskoisiko tuota?

Ehken. Mutta raapaisen.

Olen tyytyväinen (?)

c/IsoLate