pusken turhautuneena läpi lumikuuron puurouttaman ajouran
antaen raivolla latua
katua auraavalle seuraavalle
kauhassaan miljoonat hiutaleet kisailevat kuka onkaan uniikein
ken on heistä kaikkein kaunein?
ilmassa kimaltavia sileitä hileitä pitämässä keskenään bileitä
häpeilemättä keskellä päivää
ilman pilvenkään häivää
hiljaa mielessä soi oiva veisu:
”pienet suurimot, pienet suurimot
ne lystikkäitä on”
uppoudun
hetkeksi tykkyryynidyynin viilupinnan tuuli-intarsioihin
noihin karikatyyriisiin OHO!-kohokuvioihin
oh, kuinka onkaan mahdollista
saada olomuotokuvasta valmista
kun vesi ei koskaan lakkaa
sulana valumista
c/IsoLate
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti