yritän etsiä neliapilaa heinäsuovasta
mutten löydä edes neulaa, jolla kesyttäisin kurittomat
voikukanhahtuvat lempeän kesätuulen pyörteissä
luontoa on turha yrittää hallita,
kun se on kukkeimmillaan
katson taivaalle ja yritän löytää edes yhden metsätähden
johdattamaan minut oikealle polulle
kuin orvokki etsin kotia tässä tyhjässä maailmassa
illan tullen käyn hetkeksi kurjenpolvelle lepäämään
kellojen tiukuessa väsyneen uneen
päivänkakkara kuiskii korvan takana:
”Rakastaa, ei rakasta, rakastaa...”
c/IsoLate
Selite: Lieneköhän sitä enää osaisi taiteilla seppeleen luonnonkukista? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti