kirjanpainajan jälki
hukkuu helposti peroksidivalkaistuun massaan
historian vääristymä
on enää vain kevyttä havinaa korvissamme
kirjoitamme sen minkä unohdamme
uudelleen heti huomenna
vaikka emme osaa ennustaa lehdistä
edes tätä päivää
jokin saa meidät uskomaan
iäti toistuviin auringonnousuihin
sulkien ikiaikaisiin satokausiin
piilotetut sydäntemme salat,
jotka sinetöimme hauraisiin kuoriin
luottamuksemme horjuessa
turvaudumme maanalaisiin verkostoihin
ja luomme symbioosin hajottamalla rakenteet
milloin aloimmekaan bongailla pilviä
pelko kasvoillamme?
c/IsoLate
Selite: Luonto on vielä lähellä. Vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti