Äiti tykkää mustasta väristä
ja salmiakista
ja laukuista ja kengistä,
vaikka se aina sanookin, että nättien korkkarien löytäminen on hankalaa,
kun on niin kamalan pienet jalat aikuiseksi ihmiseksi,
mutta maasta se pienikin ponnistaa
se tuumaa ripustaessaan jouluverhoja meidän ikkunaan
ja tasapainottelee varpaisillaan pöydän päällä,
jolle se on virkannut ohuesta langasta pitsikuvioisen liinan
täynnä kimaltavia tähtiä
Kun tulee kevät, se ripustaa toiset verhot
ja levittelee pupuja ja tipuja ja värikkäitä palloja, joissa on kauniita rusetteja
ympäri koko meidän asuntoa
ja yrittää saada minutkin askartelemaan suodatinpusseista kukkia,
koska se on kuulemma mukavaa
Silloin, kun minulla on paha mieli
se tekee semmoista tulista kastiketta, mihin tulee suolakurkkuja ja paprikaa
ja suikaleita ja kermaa
ja piirtää selkään arvoituksia
joskus auton, joskus talon
Meidän seinällä onkin taulu, jossa lukee:
”Koti on siellä, missä kolhut paikataan.”
Iltaisin me keitetään aina kahvit
ja mennään sen jälkeen nukkumaan
(, mutta ensin pitää pestä hampaat!)
Ennen kuin nukahdan, huikkaan vielä oven raosta olkkariin:
”Hyvää yötä, kauniita unia, lentokoneita ja junia, oman kullan kuvia.”
c/IsoLate
Selite: Ensimmäinen toteamus on suoraan ala-asteella väsätystä äitienpäiväkortista, johon piti kuvailla, millainen oma äiti on (tykkää mustasta väristä ja salmiakista). Hatunnosto kaikille yksinhuoltajaäideille, ennen kaikkea omalle muorille. Hyvää Äitienpäivää <3 !

Hellyttävä, ihana runo, täynnä valoa - ja jokaisen ihmisen, niin äidin, jota runo kuvailee, kuin kirjoittajankin, ainutlaatuisuus nousee runosta siivilleen.
VastaaPoista