MenEhtyvät

viimeiset hitaat

                          tanssivat   pisarat

eroosion hetkellä

tartu käteeni vielä muutaman askeleen verran

ennen kuin yskähtelevä taivaan kansi sulkee allensa meidät, jotka yhä hengitämme

kiduksillamme    keuhkoillamme    ihoillamme

        oO OooOo         rakkuloita     0ooOoo0

sahalaitaisiin terälehtiinsä puhjenneiden

mätäspaiseiden kukkeaa punaa


tulehdus leviää

eikä sitä voi sammuttaa

savu kietoutuu liinaksi kaulojemme ympärille

kuristaa tukahtuneet huudot millinohuiksi jäälautoiksi

joiden pinnoilta ei löydy pelastusta 

nostan öljykerroksen päältä sivettikissan viiksen

pavut          vastuullisen valinnan versot kiipeävät kaltereita pitkin

turkki on muodikas hellekeleillä

happosateen polttamat avohaavat

hajottajakantojen ahneissa silmissä

ymmärrys ei riitä käsittämään kahisevan rajallisuutta

ennen kuin ei ole enää mitään mille painaa

suurmiesten irtopäitä hologrammien ja vesileimojen kera

Sulawesissä kelluu kummituseläimiä

rumiksi viruneita raajoja tarttuneina virttyneisiin oksiin

ei ole ehkä muuta keinoa         on aloitettava välitön tiputus

yksi kerrallaan

suihkuhävittäjät tulevat ja vievät kaiken

puhdistautumiseen tarvittavan

jättävät jälkeensä pelkän tomuisen maan polvistua

rukoilemaan likaisena sirkkojen vitsausta

jotta meillä olisi edes jotain syötäväksi kelpaavaa

c/IsoLate

KäsiinHajoava

Katson kylmää hohkaa, joka valuu sormieni läpi ja mietin

kuinka perhoset verhoavat selkärangattomuutensa kepeään koreiluun

miten tuhatjalkaiset eivät koskaan kärsi marssimurtumista

nilviäisetkin selviävät ilman ainaista tukea

Miksi minä en voisi? MIKSI?

Ehkä nikamavikainen kirahvi tietää.

c/IsoLate

Kiitos

Mitä on ystävyys?

Sitä on hankala määritellä.

Se vaan on siinä ja istuu.

Joskus vähän liian pitkäänkin.

Mutta ei se haittaa.

Kyllä se ymmärtää.

Ainakin toivon niin.

Hiljaisuus.

Toisinaan se puhuttelee minua.

Ja minä haluaisin vastata samalla mitalla,

mutta pelkään etten osaa.

Kun ei vaan löydä sopivia sanoja

...otetaanko lisää kahvia?

c/IsoLate

Kiitos niille, jotka jaksaa kaikesta huolimatta olla läsnä. Jokainen omalla tavallaan <3

Face2Face

Voi niitä aikoja, kun...

...nauhat sidottiin omin käsin rusetille ja kelattiin alkuun niin monta kertaa, että ne lopulta löystyivät ja oli pakko turvautua keltaiseksi maalatun lyijykynän apuun.

…kynän suussa pitämistä ei pidetty epähygieenisenä (aikakautena, jolloin porkkanat nostettiin suoraan maasta ja pyyhittiin pelkästään hihaan ennen maaperän runsaasta mikrobikuormasta nauttimista). Kiitos sen sukupolvemme ei tunne allergioita sen paremmin kuin intoleranssejakaan *hiljainen tappaja*.

 

Sen sijaan pelkäsimme saavamme myrkytyksen teräväksi vuollusta päästä. Urbaani legenda kertoi, että joku onneton oli piirtänyt taulutussilla hymynaaman kämmenselkään ja vaipunut viikoiksi koomaan ihon läpi liuenneiden kemikaalien takia.

:)

...vihkon laitaan piirrettiin suorat marginaalit ja pysyttiin tiukasti niiden sisällä. Tikkukirjaimet johtivat välittömästi hirsipuurangaistukseen. Tarvittiinkin hyvin koulutettuja henkilöitä tulkitsemaan koukeroita, jotka vielä nykyisinkin aiheuttavat harmaita hiuksia niille, jotka yrittävät selvittää vanhan lääkereseptin sisältöä. Aikamme asiantuntijat ovat tulleet tulokseen, että sen täytyy olla Hota-pulveria tai mahdollisesti laudanumia.

...käveltiin neljänkymmenen asteen pakkasessa toppahaalarit kahisten kouluun ja takaisin. Ketään ei koskaan paleltanut, vaikka poskipäitä edelleen kuumottaa saunan lauteilla. Kesäisin kiivettiin puuhun pyöräilykypärä päässä ja tunnettiin olomme turvatuiksi.

...iltapäivällä kotiin tullessa kaivettiin esiin kaakaojauhe ja lämmitettiin se hellalla mukavan kiehuvaksi. Välipala soseutettiin Bamixella eikä blenderillä. Sörsseli (tunnetaan nykyään termillä smoothie) tehtiin talkkunasta ja kirnupiimästä, sekä edellisenä kesänä hyttysten valtaamassa metsässä kerätyistä mustikoista, jotka helmikuussa pakastimesta nostettuna olivat jo menettäneet vitamiininsa runsaasta sokerihuurrutuksesta huolimatta. Pistettiin leivän päälle margariinia, jonka alkuperästä emme tässä keskustele.

 

..saunottiin kerran viikossa (lauantaina) ennen lottoarvontaa ja vältettiin näin tuoksuyliherkkyyden tuottamat tuskat julkisissa kulkuvälineissä. Linja-autoissa oli tunnelmaa. Etenkin silloin, kun konnari sattui astumaan sisään etuovesta.

… jäätiin Napakympissä kotisohvalle, eikä swaippailtu vasemmalle. Piileskeltiin loppuaika tv-lupatarkastajalta.

Voi niitä aikoja.

c/IsoLate

Selite: Kokkelipiimää ei enää valmisteta :( onneksi sain tilattua lähikauppaan edes kirnupiimää.

 

MarttaAndTheVandals

Millä saadaan irti vihreä teepaidasta?

Miten tehdä hittituote kuluneesta raidasta?

Mistä löydän käyttöohjeet pölypussinsulkijan?

Kuinka putsaan taskunpohjat ohikulkijan?

Minne heitän lakat, jotka unohtuivat pakkaseen?

Liukeneeko kynsikkäistä ylijäämät rukkaseen?

Kuinka saada kodikasta isoäidin neliöistä?

Ilmoitanko isännöitsijälle tuhoeliöistä?

Pihistelystäkin lienee armahduksen saamme,

kun kynttilöiden valossa salaisuudet jaamme.

c/IsoLate

Niukat paikat. Martat (ja mummot) <3

VuosikymmentenKidus

Montako tonnia

painaa miljoonakala ynnä sata monnia?

Jos lisää joukkoon kilohailin,

taittaako kevyemmin seuraavan mailin?

Sitä miettinee pieni tiikeribarbi,

jolla on sisällään syvä arpi.

Miten olla välittämättä arvesta,

joka erottaa aina näkyvästi parvesta?

Jaksaako vastavirtaan uida yksin,

liikauttaa eväänsä seinään selätyksin?

Voiko rakentaa vahvaa identiteettiä,

jos ei omaa taistelukalan mentaliteettiä?

Kuinka selittää akvaariokaloilleen,

mitä on yrittää päästä takaisin jaloilleen?

c/IsoLate

Hirtehiset

Mitataanko puun syyllisyys

siitä riippuvan objektin viattomuudesta?

Mestarit lavalla.

Pyövelinhupuissaan.

Onko asettelu rauhanomaista käytöstä?

P.S. Harrastan ikebanaa pistoolikukilla.

Kultainen muistokirjoitus hautakiveen kivityksen uhrille.

Sinussa on jotain varsin taianomaista...

Palaako?

Sähkön hinta on tänä talvena korkea.

Mööpelikaupat myyvät tuoleja poistohintaan.

Viimeinen ateria saadaan taiotuksi kemikaalilaatikosta.

Hilloa ei enää tarvita.

c/IsoLate 

Elämä. Kenen käsissä se milloinkin on?