sitä ihan säikähtää kun kuulee yhtäkkiä
heinäsirkan sirinän ruohikossa
ja miettii, että tästäkö tämä taas alkaa
äänien kuuleminen
tunnustelee päätään
näkyykö auroja?
kurjet lienevät jo valmistautumassa lähtöön
lensivät aamulla matalalla
kuin etsien paikkaa, johon voisi maadoittautua
ennen sateita
ilma on raikas kuin morsian
syyshunnussaan
maa täynnä punaista helminauhaa
pisaroita lehdillä
hitaasti tihkuvat suonet
yhtyvät pieniksi puroiksi
ja muodostavat lammikoita
seuraan niitä
kunnes jäljelle jää pelkkä
vahamainen kelta
hieron kylmiä sormia
vasten poskeani
tunteakseni
jotain inhimillistä
minä muistan sinut vielä
huomisesta en ole varma
c/IsoLate
Selite: Eilen kuulin heinäsirkan sirityksen pitkästä aikaa, kun samoilin pusikoissa orastavaa migreeniä selättäen (auraoireilu aiheuttaa usein ohimeneviä näkö-,/haju- ja kuuloharhoja). Syksy on jo aluillaan, mutta luonto jaksaa vielä ponnistella. Pientä krediittiä myös Where the Wild Roses Grow- biisille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti