kuinka kirjava, kuinka säihkyvä
onkaan yön huntu
joka levittyy pyrstöksi tähtien taa
tuhansien silmien valvoessa
lempeästi tiedottomuuteen vajonneita
hämärä sulkee sanansa arkkuun
ja tanssii paljain jaloin kivet loistaviksi
jossain kaukana riikinkukon kao kao
vastaa flirttaillen bansurisi trilleihin
ja neidot lootussilmineen kääntävät kainot katseensa pois
häveten viehkeyttään tuon jumalallisen kauneuden edessä
kun kuunvalo tanssii askelissasi
painan pääni maahan saadakseni koskettaa pienen hetken
ylimaallista rauhaasi
c/IsoLate
Selite: Bansuri. Nuff said.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti