Hidden

eskapismi alkaa siitä

minne jäljet päättyvät

joskus tuntuu kuin kuristuisin

löytämättä yhtään johtolankaa,

jolla kuroa kiinni menetetyt hetket

sulamaton pala kurkussa

saa silmät ummistumaan

maailman kauneudelta

muuraa kylmää seinää

ainoan läpikäynnin eteen

eikä auta hakata oveen

enää lisää ruosteisia nauloja,

kun kädet ovat jo verestä tahmeat

on turha paeta

näkymätön naru kaulalla

ohjailee tiedotonta ruumista

tahtonsa mukaan

kasvot heijastuvat pinnasta aina takaisin

ja vaikka vielä äsken näin niissä jotain tuttua

nyt kysyn kuka oikein olet?

c/IsoLate

Selite: Se tunne, kun onnistuu kadottamaan jopa itsensä... o_O