Olipa kerran kotilo-Malla
ja loikoillessaan kotilomalla
se tiiraili lintujen parvia
nostellen tuntosarviaan
kohti taivaan pilviä
siristellen pieniä silmiään
ja yritti nähdä kauemmas
kuin yksikään nilviäinen koskaan
mutt’ silmään putosikin jostain roskaa
ja se lehdeltä alaspäin tupsahti
hups vain! ja maahan kupsahti
sitten alkoikin rankasti satelemaan
mutt’ Malla se jäi vaan matelemaan
etananvauhtia kohti toista
voikukan vartta suurenmoista
ja mietti pienessä mielessään, että
hiphei, nyt saadaankin menovettä!
c/IsoLate
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti