Kielesi sinun kerkeä, puhumasta ei herkeä
joutuisasti jorisevat turinat turhanpäiväiset
laveasti lorisevat höpinät hölynpölyiset
järkiparan jättömaalle tomuna tuulentuiskeeseen
ratisevat rattoisasti hiekkana hampaankolossa
jauhettuina jyväsiksi ylpeän yksinpuhelun
c/IsoLate
Ei oo nää mittarunot mun juttu, mutta kaikkea pitää kokeilla :D
Kippari-Kallen piraattipurtilon kansi aukeaa
ja sieltä esiin pursuaa
mielipiteiden kahtia jakamaa ihanaa hikipajakamaa:
on kovamuovisia Ö-mappeja
ja kaikenvärisiä nappeja
jostain esiin pomppaa myös joukko anustappeja
mikä menikään pieleen tilatessa pilailumielessä
tilipäivän iltana silikonimuotteja?
tuottivatko leivonnaiset edes voittoa?
kostonhalu ostajalla nosti päätään yllättäen
häätämällä mielestään oikeuden omistaa
samaistumispintoja himohamstraajien psyykeen
viskoi massatuotteen kassiin kassavirrat katkaisten
c/IsoLate
tasapainon kaava
olla vakaa kuin vaaka
taaramatta
*
vakava draama
laaman naama
damaskissa
- silkkaa pilkkaa
ilkkua vilkkaan nilkkaimissa
*
dioraama:
avara maa
takana vaara
- oksanhaara
*
baanalla kaaras
ohitti naaras
parasta aikaa
ratissa Saara
*
varkaan karma
tarkan markan
vartija armas
harhaili, karkas
c/IsoLate
paksu valkoinen lakana
sen takana taivas
aivastaa
savua
avaan suuni
tule vaisuus
en vastusta
saavu usvassa
sen suon
c/IsoLate
pusken turhautuneena läpi lumikuuron puurouttaman ajouran
antaen raivolla latua
katua auraavalle seuraavalle
kauhassaan miljoonat hiutaleet kisailevat kuka onkaan uniikein
ken on heistä kaikkein kaunein?
ilmassa kimaltavia sileitä hileitä pitämässä keskenään bileitä
häpeilemättä keskellä päivää
ilman pilvenkään häivää
hiljaa mielessä soi oiva veisu:
”pienet suurimot, pienet suurimot
ne lystikkäitä on”
uppoudun
hetkeksi tykkyryynidyynin viilupinnan tuuli-intarsioihin
noihin karikatyyriisiin OHO!-kohokuvioihin
oh, kuinka onkaan mahdollista
saada olomuotokuvasta valmista
kun vesi ei koskaan lakkaa
sulana valumista
c/IsoLate
Adeniini. Guaniini. Sytosiini. Tymiini.
Että. Jotta. Koska. Kun.
Pää. Olkapää. Peppu. Polvet. Varpaat.
Check.
- Ruokalista: Tilataan jotain kallista?
- Ostoslista: Haen autotallista (pelkkä läppä - kuljen julkisilla).
- Soittolista: Vanhanmallista.
- Lattialista. Kuuraan niitä ammatikseni (mutta risusavottaan en lähde!)
Minä. Ihminen.
Sinä voit olla:
- troglodyytti
- epifyytti
- fagosyytti
- katalyytti
Ole vaikka pelkkä myytti, kunhan olet hyvä tyyppi.
Olen avoin, kaikin tavoin.
Huumori. Kerro, jos löydät sen jostakin.
Harrasteet:
- salilla käynti: Team Mystic!
- lukeminen: tuoteselosteita, takakansia, tarjouslehtiä, satunnaisia madonlukuja. Korteista en lue.
Paitsi lähettäjän nimen. Kiitos.
- origami: Kansaneläkelaitoksen hylättyjen hakemusten paperipinosta saa taiteltua kauniita joutsenia tyhjän pöydän koristeeksi. P.s. Kynttilöiden kanssa kannattaa olla varovainen.
- kielet: Puhun kielillä ilman uskonnollista kontekstia, ymmärrän enemmän kuin annan ymmärtää. Kitaran kielet täytyisi vaihtaa, mutta ei jaksa/pysty/kykene.
Minulla ei ole kotona koiraa eikä muitakaan domestikoituneita, pehmeänpörheitä elämänmuotoja.
Silitän paitoja. Tosin profiilikuvaani katsoessa toivon, että "rypyt kaunistavat" ei ole pelkkä korulause, joka pyrkii siloittamaan rumaa totuutta.
Kilpikonna puree varpaita. Sattuu.
Täytynee lopetella tältä erää.
P.s. Yhteystietoja en jakele tuntemattomille, paitsi Tokmannin kassajonossa. Soitellaan.
c/IsoLate
Selite: Kieli juuttui poskeen. En harrasta tindereitä :D
viimeiset hitaat
tanssivat pisarat
eroosion hetkellä
tartu käteeni vielä muutaman askeleen verran
ennen kuin yskähtelevä taivaan kansi sulkee allensa meidät, jotka yhä hengitämme
kiduksillamme keuhkoillamme ihoillamme
oO OooOo rakkuloita 0ooOoo0
sahalaitaisiin terälehtiinsä puhjenneiden
mätäspaiseiden kukkeaa punaa
tulehdus leviää
eikä sitä voi sammuttaa
savu kietoutuu liinaksi kaulojemme ympärille
kuristaa tukahtuneet huudot millinohuiksi jäälautoiksi
joiden pinnoilta ei löydy pelastusta
nostan öljykerroksen päältä sivettikissan viiksen
pavut vastuullisen valinnan versot kiipeävät kaltereita pitkin
turkki on muodikas hellekeleillä
happosateen polttamat avohaavat
hajottajakantojen ahneissa silmissä
ymmärrys ei riitä käsittämään kahisevan rajallisuutta
ennen kuin ei ole enää mitään mille painaa
suurmiesten irtopäitä hologrammien ja vesileimojen kera
Sulawesissä kelluu kummituseläimiä
rumiksi viruneita raajoja tarttuneina virttyneisiin oksiin
ei ole ehkä muuta keinoa on aloitettava välitön tiputus
yksi kerrallaan
suihkuhävittäjät tulevat ja vievät kaiken
puhdistautumiseen tarvittavan
jättävät jälkeensä pelkän tomuisen maan polvistua
rukoilemaan likaisena sirkkojen vitsausta
jotta meillä olisi edes jotain syötäväksi kelpaavaa
c/IsoLate
Katson kylmää hohkaa, joka valuu sormieni läpi ja mietin
kuinka perhoset verhoavat selkärangattomuutensa kepeään koreiluun
miten tuhatjalkaiset eivät koskaan kärsi marssimurtumista
nilviäisetkin selviävät ilman ainaista tukea
Miksi minä en voisi? MIKSI?
Ehkä nikamavikainen kirahvi tietää.
c/IsoLate
Mitä on ystävyys?
Sitä on hankala määritellä.
Se vaan on siinä ja istuu.
Joskus vähän liian pitkäänkin.
Mutta ei se haittaa.
Kyllä se ymmärtää.
Ainakin toivon niin.
Hiljaisuus.
Toisinaan se puhuttelee minua.
Ja minä haluaisin vastata samalla mitalla,
mutta pelkään etten osaa.
Kun ei vaan löydä sopivia sanoja
...otetaanko lisää kahvia?
c/IsoLate
Kiitos niille, jotka jaksaa kaikesta huolimatta olla läsnä. Jokainen omalla tavallaan <3
Voi niitä aikoja, kun...
...nauhat sidottiin omin käsin rusetille ja kelattiin alkuun niin monta kertaa, että ne lopulta löystyivät ja oli pakko turvautua keltaiseksi maalatun lyijykynän apuun.
…kynän suussa pitämistä ei pidetty epähygieenisenä (aikakautena, jolloin porkkanat nostettiin suoraan maasta ja pyyhittiin pelkästään hihaan ennen maaperän runsaasta mikrobikuormasta nauttimista). Kiitos sen sukupolvemme ei tunne allergioita sen paremmin kuin intoleranssejakaan *hiljainen tappaja*.
Sen sijaan pelkäsimme saavamme myrkytyksen teräväksi vuollusta päästä. Urbaani legenda kertoi, että joku onneton oli piirtänyt taulutussilla hymynaaman kämmenselkään ja vaipunut viikoiksi koomaan ihon läpi liuenneiden kemikaalien takia.
:)
...vihkon laitaan piirrettiin suorat marginaalit ja pysyttiin tiukasti niiden sisällä. Tikkukirjaimet johtivat välittömästi hirsipuurangaistukseen. Tarvittiinkin hyvin koulutettuja henkilöitä tulkitsemaan koukeroita, jotka vielä nykyisinkin aiheuttavat harmaita hiuksia niille, jotka yrittävät selvittää vanhan lääkereseptin sisältöä. Aikamme asiantuntijat ovat tulleet tulokseen, että sen täytyy olla Hota-pulveria tai mahdollisesti laudanumia.
...käveltiin neljänkymmenen asteen pakkasessa toppahaalarit kahisten kouluun ja takaisin. Ketään ei koskaan paleltanut, vaikka poskipäitä edelleen kuumottaa saunan lauteilla. Kesäisin kiivettiin puuhun pyöräilykypärä päässä ja tunnettiin olomme turvatuiksi.
...iltapäivällä kotiin tullessa kaivettiin esiin kaakaojauhe ja lämmitettiin se hellalla mukavan kiehuvaksi. Välipala soseutettiin Bamixella eikä blenderillä. Sörsseli (tunnetaan nykyään termillä smoothie) tehtiin talkkunasta ja kirnupiimästä, sekä edellisenä kesänä hyttysten valtaamassa metsässä kerätyistä mustikoista, jotka helmikuussa pakastimesta nostettuna olivat jo menettäneet vitamiininsa runsaasta sokerihuurrutuksesta huolimatta. Pistettiin leivän päälle margariinia, jonka alkuperästä emme tässä keskustele.
..saunottiin kerran viikossa (lauantaina) ennen lottoarvontaa ja vältettiin näin tuoksuyliherkkyyden tuottamat tuskat julkisissa kulkuvälineissä. Linja-autoissa oli tunnelmaa. Etenkin silloin, kun konnari sattui astumaan sisään etuovesta.
… jäätiin Napakympissä kotisohvalle, eikä swaippailtu vasemmalle. Piileskeltiin loppuaika tv-lupatarkastajalta.
Voi niitä aikoja.
c/IsoLate
Selite: Kokkelipiimää ei enää valmisteta :( onneksi sain tilattua lähikauppaan edes kirnupiimää.
Millä saadaan irti vihreä teepaidasta?
Miten tehdä hittituote kuluneesta raidasta?
Mistä löydän käyttöohjeet pölypussinsulkijan?
Kuinka putsaan taskunpohjat ohikulkijan?
Minne heitän lakat, jotka unohtuivat pakkaseen?
Liukeneeko kynsikkäistä ylijäämät rukkaseen?
Kuinka saada kodikasta isoäidin neliöistä?
Ilmoitanko isännöitsijälle tuhoeliöistä?
Pihistelystäkin lienee armahduksen saamme,
kun kynttilöiden valossa salaisuudet jaamme.
c/IsoLate
Niukat paikat. Martat (ja mummot) <3
Montako tonnia
painaa miljoonakala ynnä sata monnia?
Jos lisää joukkoon kilohailin,
taittaako kevyemmin seuraavan mailin?
Sitä miettinee pieni tiikeribarbi,
jolla on sisällään syvä arpi.
Miten olla välittämättä arvesta,
joka erottaa aina näkyvästi parvesta?
Jaksaako vastavirtaan uida yksin,
liikauttaa eväänsä seinään selätyksin?
Voiko rakentaa vahvaa identiteettiä,
jos ei omaa taistelukalan mentaliteettiä?
Kuinka selittää akvaariokaloilleen,
mitä on yrittää päästä takaisin jaloilleen?
c/IsoLate
Mitataanko puun syyllisyys
siitä riippuvan objektin viattomuudesta?
Mestarit lavalla.
Pyövelinhupuissaan.
Onko asettelu rauhanomaista käytöstä?
P.S. Harrastan ikebanaa pistoolikukilla.
Kultainen muistokirjoitus hautakiveen kivityksen uhrille.
Sinussa on jotain varsin taianomaista...
Palaako?
Sähkön hinta on tänä talvena korkea.
Mööpelikaupat myyvät tuoleja poistohintaan.
Viimeinen ateria saadaan taiotuksi kemikaalilaatikosta.
Hilloa ei enää tarvita.
c/IsoLate
Elämä. Kenen käsissä se milloinkin on?
Aamun kajo tunkeutuu ohuena pakkorakona harmaan verhokapan takaa. Se muodostaa kapean kujan heräävän ahdistuksen slummikortteliin. Makaan paikallani lamaantuneena ajatusteni amok-juoksun lähtöviivalla odottaen laukausta. Pöly tanssii vielä viimeisiä hitaita ennen kiihdytystä.
Silmäluomet rävähtävät väristen auki ja tuijottavat hetken verran kattoon apposen avoinna keltaista valumaa rappauksessa, joka on levinnyt eilisestä lähtien yhä syvemmälle yksiöni onkaloihin. Karmien takana maisema muuttuu kuin Dorian Grayn muotokuva. Se on jotenkin vinossa.
Verestävät iirikset siirtyvät etsimään tähdenlentoja rähmällään matonhapsuista. Katse löytää pelkkiä pudonneita häntiä, jotka yön liskot ovat jättäneet muistoksi nihkeiden lakanoiden kera jatkuvista painajaisista selkärangassa. Voisin kirjoittaa niistä paksun mustelmateoksen, jos vain jaksaisin. Makuuhaavat eivät kumminkaan parannu sitomalla, joten ruoskin ne liikkeelle.
Mietin kuinka rakastankaan rauhaa, kun katson kahvinporojen laiduntavan hitaasti lusikan reunalla ja yritän ennustaa niistä tulevaisuutta huonolla menestyksellä. Suden suussa ei ole tarpeeksi makunystyröitä erottamaan katkeruutta happamuudesta. Aspartaamissa elää sentään syövän toivo. Nälkä.
Jos kärsii orientaatioprobleemista jo aamunkoitteessa, miten voi edes miettiä idättävänsä jotain laskettavaksi kelpaavaa? Aika. Paikka.
Kuten kuu, aamukin vaihtuu uudeksi aina liian nopeaan.
c/IsoLate
Oletteko koskaan yrittäneet mainostaa itseänne? Voin sanoa, että siinä muuten on kinkkinen homma. Brändätä jotain sellaista, minkä markkina-arvo on lähinnä semi-viihteellinen. Muistelkaapa vaikka leipäkonetta, banaaninmuotoista banaanieväsrasiaa tai sitä sateenkaaren väreissä loistavaa vieterilelua, joka kyllä oli ihan mukavaa seurattavaa, kun sen pisti matelemaan alas portaikkoa, mutta loppupeleissä ne kaikki jäivät käyttämättä ja sullottiin häpeillen häkkivarastoon odottamaan jatkosijoituspaikkaa. Joskus niitä voi vieläkin bongata kirpputorien hyllyjen välistä unohtuneina Arabian Paratiisi-astiaston taakse.
Logoterapeuttini mielestä en kykene suuntaamaan katsettani eteenpäin. Ehkä se johtuu siitä, että minulla on karsaan katseen stigma pupilleissani. Toinen niistä on kuin pienen pieni neulanpää ja toinen etsii punaista lankaa silmänurkan sisäkulmasta, jonka kanavat ovat kroonisesti tukossa. Tarvitsin kipeästi silmätippoja - ja taukoa.
Epäilen joskus, että kahvini sekaan on ujutettu jotain tyrmäävää. Huimaa.
Avaan kireäksi sykeröksi kasatun nutturani ja ryhdyn venyttelemään niskojani kuminauhaa hyödyntäen. Siinä on muuten hieno keksintö, joka venyy moneen eri tarkoitukseen. Sillä voi niputtaa asioita kimpuiksi, kuroa liian isot pöksyt istuviksi tai vaikka käyttää kotitekoisen ritsan rakentamiseen ja ampua toiselta puolelta huonetta pyyhekumin paloja siihen ärsyttävään tyyppiin, joka aina jättää kahvinkeittimeen viimeiset lirut eikä suostu keittämään uutta. Pitäisiköhän muuten vinkata Niksi-Pirkkaan, että sitten kun sukkahousut on loppuunkulutetut (noin vuonna 2070) niin kuminauhoista saadaan hyvä spin-off?
Leimahdus, sitten toinen. Yritän löytää seinää, josta ottaa tukea hakatakseni päätäni johonkin konkreettiseen. Betoniin tai semantiikkaan. Löydän vain tyynyn, mutta en uskalla painaa päätäni siihen tukehtumisen pelossa. Moni on kuollut äkkijarrutukseen. Asento, lepo ja turpiinveto vai miten sen menikään? Hörppään tervaa höyhenien peitoksi. Pommitus jatkukoon.
Hakkaan sanoja kuin ne olisivat vastustajiani kehässä. Rutistan ja aloitan uudelleen alusta.
Niitti irtoaa kulmasta ja kaikki kirjaimet vilistävät edessäni loputtomana nauhana. Oliko se viimeinen? Yritän hädissäni tarrautua sanojen koukeroihin, mutta ne livahtavat otteestani jättäen jälkeensä vain pahoin rei’itettyjä vartaloita ilman merkityksiä. Tuolla makaa -vat kuin Milon Venuksen torso kipsinvalkeana. Näistäkö kappaleista pitäisi säveltää jotain runollista? Jotain henkevää? Epätoivo alkaa vallata palstatilaa.
Viimein paperisodan keskeltä nousee ylös valkoinen lippu, johon on maalattu kirkuvanpunaisin kirjaimin ”TGIF”. Sitä pitelee käsi, jonka etusormessa on ärhäkästi tulehtunut viiltohaava.
Taidan luovuttaa tältä päivältä.
c/IsoLate
Selite: Hakemusten lähettely, soittelu ja loputon odottelu...onneksi on viikonloput.
Onko non-parellin komparatiivimuoto paralleelimpi kuin peili?
Saako vaahto suussa puhua pehmeitä?
Kuinka monta pikkuleipää tarvitaan luomaan keksintö?
Kuu kiurusta kesään ja niin edelleen, mutta kuka muistaa leivosta?
Jos pistää hösseliksi eikä kaikki menekään niin kuin Strömsössä, voiko tulosta kutsua strösseliksi?
Kannattaako tupata vanukasta täytteeksi talvipakkasilla?
Lämmittääkö mämmi kourassa?
Pitääkö pyytää anteeksi, jos vaivaa ilman taikinaa vai saako siitä palkaksi korvapuustin?
Kannattaako panna halvalla vai olla pidättyväinen?
Otetaanko kakkua kanssa?
c/IsoLate
Ruoan hinta sen kun kallistuu, ennen kuin kaatuu...kaikesta huolimatta hyvää Runebergin päivää!
Hyvä henkilö X, olette pitkän ja monimutkaisen hakuprosessin kautta tulleet kutsutuiksi Pilvipalveluoppilaitoksemme lähihoitajalinjan esivalintakokeeseen, joka järjestetään etänä 6.6.2026 Doom-alustaa käyttäen. Olkaa hyvä ja erehtykää huolelisesti ohjiestukseen ennen (ihmis)kokeeseen osalistumista:
1. Nostakaa hiiri pöydälle ja kytkekää se kissan kanssa pöytäkoneenne tuulettimen taakse. Varmistakaa liitäntöjen sopivuus pyyhkimällä pöytä vastakarvaan. Heittäkää sen jälkeen mummo lumeen. Tehkää katoamisilmoitus viikon päästä.
2. Silittäkää paitanne kaulukset osoittamaan kohti taivasta ja kiristäkää vyönne huolellisesti estääksenne ajatusten lentoonnousun ratkaisevalla hetkellä. Painelkaa kirjeessämme mukana toimitetun kuplamuovin kuplat otsaanne vasten. Näin vältämme ilmakuoppien aiheuttamat turbulenttiset häiriöt järjestelmässämme.
3. Lukekaa huolettomasti kirjeessä toimitettu esimateriaali, joka valitettavasti on niin heikkolaatuista, että se kutistui jo ensimmäisessä pesussa ja hävisi sitten matkalla pesulaan kehnojen nimikointitussien vuoksi. Kirjoittakaa sen pohjalta essee elämän tarkoituksesta terveydenhuollon nykyiset fasiliteetit huomioon ottaen.
4. Valmistakaa lämmin kupillinen pehmeää mokkaa vastajauhetuista työkengistänne (HUOM!Toimittakaa etukäteen todistus siitä, että niitä ei ole testattu hämärissä, eikä varsinkaan liukkaissa olosuhteissa) ja varmistakaa kampaviinerien viimeinen käyttöpäivä. Heittäkää vanhentuneet yksilöt kunnioittavasti biojätteeseen.
5. Kun saavutte kokeeseen, odottakaa linjoilla, että päästämme sisään ensiksi mummon, joka löytyi viereisen kauppakeskuksen pienestä kahvilasta pelkät hygieniahaalarit jaloissaan.
Onnea kokeeseen!
c/IsoLate
pakkasen puremat haavat
kipunaan kanukan puna
kuusenneulasten tarhassa
sammaleet karhittuna
jäkälän käkkärät näreessä
ärhäkkäinä kärkkyvät
kylmänkouristuksissaan
koivunrunkojen rombeja
kataja nokka pystyssä jatkaa
honkien henkien hyytyessä
raitapaitaisten pajunkissojen
nukkaisissa kynsissä
harakkaparan varpaita arkoja
hallanvaara ravistaa
kun kattona palava valkea
puhaltaa kalseita palkeitaan
c/IsoLate
kaivan raivolla esiin sanaisen arkkuni muurahaisen syvyydestä paljain jaloin
palstoittaen uusiksi kuusi uutta kuusikkoa suksin umpitunneliin
päässä näkyy älynväläyksiä yksinkävelijän löydettäväksi
vältän säälimästä itseäni pitämällä pääni hellänä lähdön lähellä
pälyillen elämän lähdettä
kepein mullin mallinnan salaisen maanalaisen maailman purgatoriset algoritmit
permanentoiden pergamenttiin aggressioni progression regressiiviset argumentit
gravitaatiovoimaa uhmaten
tuhmat ajatukset siivilöityvät lentävinä länteen idättäen jälkijunassa
aivokalvojen valikoimat dekandentit filamentit,
jotka tulostuvat ulostaen kolmedeet tuplana
ja pulpahtavat esiin massiivisena kuplana puhkaisten reitin verifioiduille eritteille,
jotka levittelen eetteriin verisinä raakileina poimittavaksi ratapihalta
toimituksen viivästyessä soimattavan kauan
lauantaina ilahdun taivaan valopilkusta jatkuvana vanana
kanavana vainajan ajatuksiin manaan lakanakankaasta esiin pakanan
tarvitsisin katakanasanan
avaan oven varovasti korvaamalla arvokkuuteni paranormaaleilla horinoilla
amoriinien morfologiasta
orfisten torvien toitottaessa konserttoa henkitoreissaan
c/IsoLate
Selite: Vaihdoin kukille mullat ja ajatus lähti laukalle...
palanut valo
homeinen omena
hellalle kellastunut eilisen lehti
eteisen peilissä elähtäneen luurangon kalpea vahanaamio
sunnuntain laskuhumalassa perseestä revityt viitenumerot
jätettiin kännikin väliin, vaikka päätä jäytää ällöttävästi
massiivinen vitutus, joka vipataan vieraaseen lompakkoon
”Maksa!”, huutaa takaraivossa sykkivä omatunto
tuntopuutos kumuloituu sumuiseksi uskoksi
huomisen tuovan jotain uutta
ainaiseen vaivaisastuntaan
c/IsoLate
90-luvun laman lapsena miettii, että oikeastaan mikään ei tunnu muuttuneen. Kovasti toivoisi tuleville sukupolville vähän positiivisempia näkymiä elämän varrelle.
