uppoudun lämpöisen huopakynän alle
piiloutuakseni päiviksi unelmakartan leveyspiireille
eksyminen hetkeksi voi saada vuodet vaeltamaan ohi huomaamatta
lavertelen arjen harmaudesta häilyvän taivaankannen
ja suljen sen kuin Pandoran lippaan mystifioidakseni rutiininomaisuuden perillisille jaettavaksi
venytellen lauseeni haukotuksen äärelle en voi olla nauttimatta niistä loputtoman tylsistä ajatuksista
jotka hahmottelen näkyviksi tärisevin käsin ymmärryksen tavoittamattomiin
todellisuus värittyy aina julkeasti yli rajojen
kun käännän kieltäni toiselle kyljelle
haluan nukkua sanani todellisiksi
sillä herääminen on aina raskas taakka aamujen olkapäillä
c/IsoLate
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti