Nainen

peukaloi ajatuksiani

osoittaa kaapin paikan

avaa röyhkeästi keskarin

ja heittää nimettömät nurkkaan

kietoo minut pikkusormensa ympäri

c/IsoLate

FreakOut!

Female. Fe-

male.

Fe. Rauta.

                 - Mies?

Vai -rouva?

               Vai neiti?

Mikä? (ikä-) neiTO?

                                !!Rrrrautaneito!!

Fe-tissi.

kuin Willendorfin Venus -

mutta ei laaksoa,        ei kukkulaa.

Huh. Onko se misteri? Vai sen systeri?

Hmmm… mikä mysteeri.

Sen täytyy olla Estro... Astrogeneettinen

Andromedaari!

                               Perseidien Esteri!

Progestestosteronirockmonsteri!

Ei.

Se leikkiikin meikeillä.

Taitaa olla pelkkä feikki.

F-R-I-I-K-K-I.

c/IsoLate

Selite: Se, kun ei vaan istu mihinkään normeihin. Siitä huolimatta - ja juuri siksi, Hyvää Naistenpäivää kaikenlaisille naisille <3

Tuholaiset

äärimmäisen myönteinen

pienen pieni hyönteinen

pörräs sisään keittiöön

ja törmäs siellä heittiöön,

joka vastoin sääntöjä

uhmas häätöpäätöstä

mokomakin sisäloinen,

kirppu torikammoinen

heitti vielä hymynhäiveen

irrottaen ruoja, väiveen

päähän kaskaspoloisen

perin raskaan oloisen

enempää en näistä täistä

taida edes tohtia

kirjoitella runomuotoon

saati niitä pohtia

antaa olla natiaisten

kaikenlaisten satiaisten

haastamatta rauhassa

kamalassa saastassa

c/IsoLate

Selite: Kevät tuli, lumi suli. Saamarin pikkukärpäset :D

Ihan ITE

 - Onpa kerrassaan ajatuksia herättävä teos. Oletteko kenties maalanneet sen itse?

- Kyllä. Mutta minusta siinä tuntuu olevan jotain liikaa. Mitä luulette?

- Mielestäni se on oikein kiehtova, vaikkakin perin abstraktilla tavalla. Mitä se mahtaneekaan esittää?

- Sen nimi on ”Kattaus: kaktus, fiikus ja vihannes”. Sain inspiraationi maalaukseen tuolta ylhäältä. (osoittaa kohti taivasta)

- Koette siis saaneenne ikään kuin johdatuksen joltain korkeammalta voimalta?

- Herran pieksut, ei suinkaan! Katsokaas, kun selitän: löysin tuolta ullakolta vanhoja kukkaruukkuja ja siirryin niistä suoraan asiaan eli toisin sanoen inspiroiduin iskemään siveltimeni suoraan punamultaan yrittäen tehdä luomisen tuskan - ei pelkästään näkyväksi, vaan OSAKSI itse teosta. Minulla on vieläkin tikkuja kynnen alla.

- Kuulkaas, nyt kun tässä katselen teosta tarkemmin, niin pystyn kyllä jotenkin hahmottamaan kaktuksen ja fiikuksen noista raivoisista viivoista ja roiskeista, mutta tämä ”vihannes” on jotenkin mystinen elementti. Onko se kurkku vai kesäkurpitsa?

- Se on itse asiassa radi-kaali.

- Anteeksi MIKÄ?

- Radi-kaali. Minulla oli jääkaapissa pelkästään puolikas parsakaali ja korvasin puutteet lisäämällä siihen hiukan retiisiä.

- Kuulostapa erikoiselta, mutta varsin luovalta menetelmältä lähestyä perinteistä asetelmaa.

- Kiitos, ihan ITE taiteilin. Pääsin jo alussa tutustumaan kivun syvimpään olemukseen vihannesosastolla sattuneen katastrofaalisen virheen vuoksi. Ostosten joukkoon eksyi ns. Troijan hevonen.

- Hevonen?

- Ostin ensin retiisien sijasta piparjuurta, mutta broccolin kanssa se oli kovin julmaa purtavaa.

- Voi, miten surtavaa…

- No, nämähän ovat tietysti pelkkiä makuasioita. Toiset tykkäävät hedelmistä, toiset maisemista. Pelottaa vaan, että tämä teos ei koskaan lopeta haisemista.

- Ne on ne merkaptaanit.

- Totta kyllä, raivoavan meren ulapalla keinuva paatti ja sen kannella uljaana seisoskeleva merikapteeni on varsin kuvauksellinen ajatus, mutta itse innostun enemmän arkisista tilanteista ja persoonista. Otetaan esimerkiksi roskakuski.

- Roskakuski?

- Niin, tai siivooja. Henkilökohtaisesta avustajasta puhumattakaan. Eivätkö hekin ansaitsisi tulla ripustetuiksi julkisten rakennusten seinille kaikkien pällisteltäviksi?

- Niin…

- Eikö vain olisikin metkaa tutkailla galleriassa lähikaupan kassan naamaa ja miettiä, mitä mystisen hymyn takana mahtaakaan piillä?

- Nyt kun ajattelen, niin olisihan se aikamoista...

- No, sehän on rehellinen vitutus. Olen muuten viime aikoina tutkinut abstraktien särkyjen lisäksi melko syvällisesti vitutuksen anatomiaa raaja kerrallaan. Sitä on haastava kuvata pelkin herkin siveltimenvedoin. Joutuu välillä turvautumaan jopa temperamentillisiin menetelmiin.

- Ymmärrän. Nuo punaiset roiskeet tuolla yläkulmassa…?

- Voi juutas, ei olisi kannattanut syödä sitä viimeisintä ateriaa taulun äärellä! Tomaattikastiketta kun ei saa pois millään konstilla. Teos on täysin pilalla! Pilalla!

- Ei suinkaan, sehän on mahtava! Kuinka paljon pyydätte siitä?

- En minä mitään pyydä, kun eihän tätä tämmöistä roskaa voi myydä.

- Voi, eikö mikään summa riitä? Maksaisin kaljamaltaatkin siitä.

- Anna olla, samapa tuon maata vaikka tunkiolla. Ota ilmatteeks.

- Voi kiitos!

- Kiitos – ja anteeks.

c/IsoLate

Selite: Aattelepa ihan ite.

 

RikkinäinenPuhelin

viidakkorummut syntyvät tyhjistä tynnyreistä,

jotka kolisevat solisevien purojen pulisevien sorojen ohi

virraten vuolaana kuolaisista suista sulaviin sukkeluuksiin

nokkelasta lokista,

joka olikin kala, mutta muuten varsin hankala pala

tauon aikaan puskaradion tasaiseen kohinaan

yli helvetillisen desibelimetelin

sekoittuu pelkkä pöllöjen hölmö huhuilu

pupun puhumista tuhmista

c/IsoLate

Selite: Kahvipöytä on katettu :D

AllThatBlues

metronomin undergroundsoundi

tikittää introna kuin aikapommi

ajan tunnelissa

 

portin takana pakka rottii joka sorttii

sorkkii jo sormin irti korkkii

sinisissä tunnelmissa

 

nurkkapöydässä rommin äärellä Tommi

paiskoo posket lommolla korttii

tukka purkassa imien norttii

illan viiletessä tässä

on vielä hihassa yksi ässä

 

kitarasta rispaantuneet kielet

saavat hymyyn miehen arat suupielet

kunnes yön myöhäisinä tunteina

haikeus jälleen täyttää mielen

 

käytävän päässä heitetään noppaa

rytmin takoessa rakoja

kuuloluiden puiseen koppaan

vasara hakkaa alasimen palasiksi

sydän jaksaa, vaikkei ymmärrä miksi

jatsimatsin tuuri ottaa herkästi hahmon mollin

kaipuun tunkiessa mieleen kujakollin

c/IsoLate

Selite: Kuuntelin pitkästä aikaa Big Bad Voodoo Daddyn levyä. Swingiä, svengiä ja sinisiä nuotteja.

MittaamatonKalaVale

Kielesi sinun kerkeä, puhumasta ei herkeä

joutuisasti jorisevat turinat turhanpäiväiset

laveasti lorisevat höpinät hölynpölyiset

järkiparan jättömaalle tomuna tuulentuiskeeseen

ratisevat rattoisasti hiekkana hampaankolossa

jauhettuina jyväsiksi ylpeän yksinpuhelun

c/IsoLate

Ei oo nää mittarunot mun juttu, mutta kaikkea pitää kokeilla :D